Caol Ila 8YO “Unpeated” Cask Strength – voimaa väännöllä

Askel nousee. Askel laskee. Matka taittuu, jalkojen liikutus kerrallaan. Tunturin huippu tuntuu nauravan minulle ja se perääntyy aina kauemmaksi ja kauemmaksi. Vaikka kuinka yritän päästä sen luo, kuulen vain tuulessa sopulien hihityksen ja maahisten jupinan. Sinnikkäästi astelen, ajatellen illaksi tehtäviä tulia ja juomia joita aion ottaa vihdoin rinkasta esille. Mutta ensin on käytävä huipulla katsomassa miltä kaukana pohjoisessa näyttää. Tämä matka on vasta alussa, talvi on vasta tulossa.
Caol Ila 8YO Cask Strenght Unpeated on vahvahko (64.2%) viski. Caol Ilan normaali tynnyrivahvuinen pullo on hyvin edelleen muistissa vahvojen makujen ja luonteikkuuden vuoksi. Tätä nuorempaa, vähäturpeisempaa, olin melkeinpä vältellyt tähän saakka – nyt tuntui hyvältä ajalta maistella ja kirjoitella tästä juomasta.
Tuoksu on hyvin merellinen ja anteeksiantamattomuus huokuu siitä jos tuoksuttelija on varomaton. Tällä viskillä on oma purausunsa jota on syytä kunnioittaa. Turpeen vähyys ei haittaa pätkääkään, vaan tuoksu on todella lupaava ja odottava. Se kertoo tylyydestä, ilkikurisuudesta ja karusta luonteesta. Varomaton jääköön polulle.
Maku on yllättävän makeakin. Caol Ila on hyvin edustettuna, mutta vähän kevyemmin – paitsi voimakkuuden osalta. Oikeastaan yhtälö on loistavan jännä, tämä on tyly ja karuakin karumpi viski. Olematta kuitenkaan paha. Mukavasti tätä maistelee vaihteluna muihin Caol Iloihin. Välillä aina hämmästyy, kuinka monipuolisia perinteisetkin tislaamot saattavat olla.
Maku ei niin leveä tai syvä, kuin Caol Ilalta olettaisi. Ikä tekee selkeästi Caol Ilan tuotteille hyvää, vaikkakin tässä on käytössä eri mallas kuin tavallisesti. Loppumaku ei ole pitkäkestoinen, suussa kuitenkin kihelmöi mukavasti jonkin aikaa maistamisen jälkeen. Tämä on mainio viski, kun haluaa jotain vähän erilaista mutta kuitenkin savuista. Kannattaa maistaa, eikä pelätä liikaa. Varuillaan kannattaa olla, koska kuten Lapin luonto.. tämä on karu ja voi yllättää valmistautumattoman.

Kolmen kopla: Bowmore 25YO CS, Caol Ila 25YO, Caol Ila CS 59.2%

Elävä Pullo järjesti minulle maistettavaksi yhden Bowmoren ja pari Caol Ilaa. Näissä sample-pulloissa on kyllä etunsa, kun pääsee saamaan pientä makua siitä mitä olisi tarjolla. Oli oikein mainiota maistella näitä sunnuntain iloksi. Kuten pulloista näkee, ovat ne olleet kierrossa aikaisemminkin.

Bowmore 25yo 1985 Signatory's Cask Strength Collection, 51,6 % – yllättävän liukkaat öljyt

Tuoksussa alkuun tuntuu selkeää Caol Ilamaisuutta, mikä on hiukan kummallista kun kyse on kuitenkin Bowmoresta. Tuokion jälkeen Bowmoren merisuola ja pippurimaisuus alkaa vähitellen nostaa omaa päätään pinnan tyyneyden yläpuolelle. Savuisuus ei tätä maisemaa hallitse, mutta tuoksu on muuten hyvin miellyttävä vaikkakin hyvin ärhäkkä – ei mitenkään uskoisi 25YO viskiksi kun sitä tuoksuttelee. Öljyt valuvat komeasti pitkin lasin pintaa – visuaalisista seikoista on hyvä pitää kiinni koska maistelu on kokonaisvaltainen kokemus, jossa on hyvä käyttää kaikkia aisteja.

Maku on sekä pehmeä että raju. Hyvin monimuotoinen ja kompleksinen, ei pistävä eikä hyökkivä mutta jonkin verran maistelijalta vaativa. Makeus on läsnä ja tammi myös. En edes yritä tunnistaa kaikkea mitä tässä velloo, mutta täytyy sanoa että on kyllä mainio viski. Savuakin löytyy, se jää enemmänkin jälkimauksi suuhun. En todennäköisesti tunnistaisi Bowmoreksi tätä, jos sokkotestissä tulisi vastaan.

Lopputuoksu lasissa on todella hyvä. Erinomainen. Mainio. Tämä pistää minut harkitsemaan, että pitäisi varmaan yrittää päästä maistelemaan tätä 25YO ikäluokkaa enemmänkin. Aivan lopuksi lasissa tuoksuu taas Bowmoren sitruunapippuri. Aika kivasti muuttuu maku tässä viskissä! Ei olisi ensimmäisestä tuoksusta arvannut mitä on tulossa!

Caol Ila 25 yo, 43 %

Tynnyrin öljyiset sormet kietoutuvat lasiin, sulautuvat juoman kanssa yhteen maailman olemuksen hehkuessa syvää kunnioitustaan. Öljyt leikkivät lasin pinnalla ja valuvat kohti pohjaa upein kuvioin, ripein askelin. Kuinka hienoja kuviot voivatkaan olla!

Öljyjen lisäksi tuoksu on mahtava tässä Caol Ilassa! Pehmeä ja majesteettinen, kuin seremonia jossa prinsessa puetaan yöpuulle. Mieto savu astelee pitkin käytäviä, täyttäen linnan jokaisen oviaukon. Tuoden mukanaan odotusta, toivoa ja hymyä.

Maku aloittaa pehmeänä, ehkä jopa vähän turhankin ohuena. Miltäköhän tämä maistuisi tynnyrivahvuisena.. Pehmeä, hento, herkkä, savuinen, monipuolinen. Makumaailma kietoutuu kielen ympärille ja antaa maistelijan löytää monia Caol Ilan piirteitä. Mutta tässä on oltava herkällä ajatuksella liikenteessä, koska maku on hento eikä halua huutaa vaan kuiskia korviin kauniita runoja. Erinomainen viski!

Jälkimaku tuntuu suussa pitkään, kieli nauttii makumaailmoista ja naavamaisista vivahteiden rihmastoista. Tuoksu lasista katoaa aika nopeasti sen jälkeen kun juoma on siitä loppunut.

Ai suosittelenko? No tietysti suosittelen maistamaan!

Caol Ila Cask Strength, 59,2 %

Viimeisenä kolmikosta on toinen Caol Ila. Lasissa tanssii vuorotellen helminauha ja raskaat korukivet. Öljyt luovat seittimäisen rihmaston pitkin pintaa ja lopputulos on hyvin miellyttävä silmilleni.

Tuoksu kertoo, ei se läväyttää sen kasvoille, että enää ei leikitä. Nyt ei olla hento,eikä vierailla prinsessan kammarissa. Nyt iskeydytään sotasalin lattialle kasvoilleen ja katsotaan pelottavia ilmeitä ympärillä. Tuoksussa on monta tuttua tuntemusta: Octomoren järkähtämättömyys ja äärimmäisyys, toisen Caol Ilan Cask Strengthin tylyys ja jopa häivähdys Kilchomanin kosteasta savusta. Ehkä tämän tarkoitus on muistuttaa elämän karuudesta, taistelukentistä, vainajien nuotioista ja täydenkuun aikana tapahtuvista taikuuden ihmeistä.

Maku hyökkää tehokkaasti kielelle. Tylyä, luonteikasta, maukasta kuin mikä. Savu täyttää suun ja alkoholin vahvistavat monipuoliset elämykset jyrsivät tiensä läpi esteiden – on siinä sitten kieli tai hampaat välissä. Octomoren jyrkkä savumaailma on edelleen läsnä tuoksussa. Kun makuun tottuu enemmän, on siinä löydettävissä monia eri maailmoja. Yksi on taistelukenttä, yksi on bardin riimittelevät sävelmät jotka kaikuvat kaatuneitten muistoksi, yksi on vahvaluonteisen neidon korkea ääni joka kutsuu voitokkaita taistelijoita hurmaamaan häntä. Aivan mieletöntä! Ja niin erilainen olemukseltaan kuin 25YO!

Lopuksi lasiin jää kuolleiden nuotioiden savua ja taistelukenttien hiljenevää raivoa. Niitty peittää luut ja poismenneet, metsä kasvaa siihen aikanaan. Vain yksi kohta jää paljaaksi – se missä vastustajan päällikkö kaatui. Siinä kohdassa on vain hedelmätöntä maata, joka muistuttaa menneistä. Tässä on kyllä tehokas ja mielikuvitusta siivittävä viski – sellainen jota mielellään etsisi. Ei kuitenkaan aivan kuin Graalin Maljaa.

Bunnahabhain Darach-Ùr – tammisen tynnyrin kaunis helinä

Vihreät kukkulat avautuvat edessä, aurinko sykkii taivaalla pilvien lomasta jotka kiitävät korkealla huimaa vauhtia. Maisemassa varjot muuttavat sitä jatkuvasti, luoden eteen kuvan jossa paikka vaikuttaa elävältä. Polku vie kaiken tuon keskelle, ylös ja alas mäkiä, purojen lomasta ja suurien paasien välistä. Tuulen mukana tulee häivähdys lähestyvästä sateesta. Aika löytää paikka, jonne virittää laavukangas ja pitää jälleen tauko.

Bunnahabhain Darach-Ùr on kirjoitushetkellä toinen bunna putkeen, äsken tuli kirjoiteltua Cruach-Mhònasta joten jatketaan saman tislaamon tuotteilla. Tämäkin pullo on sellainen jonka löytänee helpoiten lentoasemilta. Batch näyttää olevan nro 6, mutta koska he eivät ole sen kummemmin noita avanneet niin jätetään se vain merkinnäksi. Vahvuutta on 46.3% joten tässä on kyseessä aika normaali Islayn viskin vahvuus.

Nimi merkkaa suomeksi uutta tammea, ja paketissa kerrotaankin kuinka tätä viskiä on kypsytetty uusissa tammitynnyreissä. Ihan mukavaa vaihtelua kaiken sherryn keskellä. Tai niin toivoin.
Väri on mukava, olematta kuitenkaan hirveän tumma. Viskin väristä. Öljyt valuvat lasissa ihan kelpoisasti, tuoksun, no age statementin ja valumisen perusteella heitänkin arvauksen että kyseessä on nuorehko (5-7 yo) viski pääasiassa. Tuoksussa on tammea, mutta myös sherryä. Siitä he ovat lienee saaneet värinkin tälle juomalle. Oikeastaan aika miellyttävä haisteltava, mutta vähän yllätyksetön. Savu jää puuttumaan.

Maku on alkuun aika pehmeä, pientä kirpakkuutta löytyy aluksi joka muuttuu sen jälkeen vallitsevaksi. Tamminen maku on vahvasti mukana, sherryn antaessa tammeen makeutta. Ilma tekee tällekin viskille hyvää, tammi tulee paremmin esille eikä maut tunnu niin kirpeiltä joka kertana. Kuitenkin tämä on aika miellyttävä viski. Luonnetta tulee tammen myötä esille, mutta kuitenkin osittain vallitseva pehmeys osuu hyvin mukavasti makuhermoihin.

Lopputuloksena olisin toivonut tammea enemmän makuun ja vähemmän makeutta. Aika tietysti näyttää miltä tuo pullo alkaa maistumaan kun se on maannut avattuna hyllyssä useamman kuukauden. Todennäköisesti tästä tulee hyvin pehmeä ja miellyttävä viski jolla on omaakin luonnetta. Ei tämäkään olisi niin helppo ollut Bunnahabhainiksi tunnistaa mutta löytyy se tislaamo sieltä.
Jälkimaku on ihan mukavan pitkä, vaikka hiukan poltteleva. Ei hassumpi, loppujen lopuksi. Jälkituoksussa on enemmän sherryä kuin tammea.

Kuka tätä haluaisi sitten maistella? Jos Islayn tylyin linja ei kiehdo, niin kokeile tätä. Makuja ja löydettäviä asioita odottaa etsijäänsä. Vaihteluna ja kontrastina myös erinomainen pullo maisteluihin.