Huhuja ja uutisia

Hetki ehti vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Maailmaa on kierretty, uutta koettu ja kaikenlaista huhua on kantautunut korviini.

Aloitetaan kuitenkin mainitsemalla loistavia blendejä pari kappaletta. Ensimmäisenä tietysti Big Peat, johon tuli tutustuttua jo viime talven aikana. Loistava blendiviski,  jossa on otettu turve hyvin esille. Ardbeg ja Port Ellen vaikuttanevat asiaan, Caol Ila ja Bowmore varmasti myös osaltaan. Kannattaa kokeilla.

Toisena tuli merentakaisen reissun kautta mukana Johnnie Walker Double Black Label. Olen tavallisesti kiertänyt nämä kävelijät aika kaukaa, mutta nyt tuli tätä uutta erikoisuutta maistettua. Pakko myöntää, että on hyvää viskiä! Mainostavatkin, että DB on kasattu turpeisista viskeistä, joita on kypsytelty hiillostetuissa/huolella poltetuissa (deeply charred) tynnyreissä. Sen huomaa. Luulin maistavinani Ardbegia maussa, mutta pieni etsintä paljasti että Caol Ila ja Talisker ovat olleet tässä suuria vaikuttajia.

Huhuja ja pieniä uutisia.

• Octomore 5.1. on tullut ulos. Luvassa entistä hurjempaa savua ja turvetta.
• Octomore 10YO tulee tänä vuonna
• Port Charlotte PC10 on valmistunut. Sitä myydään rajatumpi pullote tynnyrivahvuisena ja sitten tavallisesti normaalivahvuisena. Lisäksi markkinoille tulee the Peat Project –versio, joka korvaa vanhan hyvän An Turas Moren sekä 3D:n ( http://www.bruichladdich.com/news/whisky-releases/port-charlotte-the-peat-project )
• Ardbeg tuo uuden viskin ulos syksyllä, odotamme mielenkiinnolla
• Bruichladdichin tislaamo on myyty (Rémy Cointreau UK Limited on ostanut tislaamon. http://www.bruichladdich.com/news/laddie-news/bruichladdich-remy-cointreau-agreement ). Toivotaan, että sama hyvä kokeileva linja jatkuu, koska Octomoret ja Port Charlottet tulevat Bruichladdichilta.

Bowmore 15 Mariner – veneilijän unelmakumppani

Aallot lyövät korkealle, kadottaen pienen paatin syleilyynsä hetkellisesti – aina nostaakseen sen jälkeen korkealle katselemaan salamoiden peittämää kuohuavaa merta. Luonnonvoimat antavat isän kädestä ja tekevät ihmisen tuntemaan olonsa pieneksi maapallon raivon edessä. Se on vain kestettävä, odotettava tilanteen rauhoittumista ja kuviteltava miltä se taas tuntuukaan, kun meri on tyyni ja kotisatama näkyy horisontissa. Meri on elementti, siinä missä savukin, joka ei säästele ankaruudessaan varomatonta.

Bowmore 15YO Mariner on nimensä puolesta suunnattu veneilijöille. Tai ainakin viskinmaistelijoille, jotka haluisivat hetkellisesti siirtää ajatuksena loputtomien maininkien leveille niityille. Ilmeisesti Marinerista on ollut aikaisempi versio, paljon tyylikkäämmällä etiketillä, jota ei enää oikein saa. Tämä aikaisempi inkarnaatio on myös maistunut huomattavasti erilaiselle mutta koska sitä en ole päässyt kokeilemaan, en siihen enempää ota kantaa. Tämä versioni on uudempaa satsia, joka jäi käteen travel retail-kokoisena (1L) lentokentältä.

Tuoksussa on löydettävissä Bowmoren pippuria mukavasti. Meri, suola, makeus ja näiden yhdistelmä tekee tuoksusta oikeastaan aika miellyttävän. Savuisuutta ei ole niin paljoa kuin toivoisin, mutta jotain sentään on havaittavissa jos hajuaisti on hereillä.

Maku on ensituntumalta yllättävän pliisu, mutta se kehittyy mukavasti suussa. Tempestin primitiivinen voima tulee hetkellisesti eteen maistelussa, mutta tällä kertaa sitä on kahlittu ja hillitty niin että makuskaala laajenee kielen päällä ja jälkimaku kestää yllättävänkin pitkään. Savu jää vellomaan suuhun, vähän kuin höyrylaivan vanavedessä hiljakseen purjehtisi. Meri ja savu antavat tälle mukavan yhdistelmän ja oikeastaan tuo nimi on ihan soveltuva tälle viskille. Tislaamon löytäisi varmaan suhteellisen kivasti maistelussa, vaikkei pulloa näkisikään. Makeutta ja hedelmällisyyttä on hyvin pippurin vastapainona, parin siemauksen jälkeen jälkimaussa alkaa sherry tulemaan vahvemmin esille. Tasapainoilu on vaikea laji, vähäisempi sherryn määrä olisi mukavampi itselleni.

Jälkimaku on aika kuitenkin rikas, ja hitaasti haihtuva. Mariner lentokenttähinnoilla ei ole liian kallis juomana, joten tätä maistelee välillä ihan mukavasti vaihteluna. Huippuviskeihin tämä ei yletä, mutta lopputulos on monipuolisempi ja laadukkaampi kuin ensin osasinkaan arvata. Lasi tuoksuu pippurille vielä pidempään ja tästä juomasta saa kyllä aikaan jutunjuurta ja merellisiä tunnelmia. Siinä mielessä Bowmore on uskollinen ollut nyt brandilleen, eikä ole lähtenyt liian kauas kokeilemaan miten eksotiikka ja karuus pystyvät elämään yhdessä. Hyvä näin.

Paljon miellyttävämpi viski, kuin Bowmore 15 Darkest joka on upotettu, huljutettu ja pesty sherryssä. Tämä ei ole liian heppoinen, mutta ei myöskään mitenkään alkukantainen. Sopii maisteluun sekaan tai sitten ihan vain nauttimiseen kesäillassa kun silmät lepäävät puhtaan järvimaiseman kajossa, auringon laskiessa lähemmäksi horisonttia.