Smokehead Extra Rare – savuista kipinää salaisuuksien laaksosta

Viipyilevä vieno tuuli, tuo mukanaan tuiskahduksen värssyä savuisesta lausunnasta. Vaimeana matkaa shamaanien ääni laaksossa, johon näkyvyyden peittää ikuinen usva. Sieltä tänäkin yönä, täydenkuun ja tähtien laupeasti kun sallimana tuoretta vasaa syövät, nousee korkealle savu, johon salamat korkealla lyövät. Puiden latvukset näkyvät sumun keskellä, kotkat kiertelevät laakson ympärillä vahtien. Tässä välissä herää kysymys, uskaltaako sinne vaeltaa vai seurataanko jänöjen jälkiä. Salaisuudet sinne on kätketty, eikä niitä ole jokaiselle tarkoitettu. Maailma on kääntymässä, tulevaisuus heräämässä. Eikö meidänkin tulisi olla rohkeita ja varmistaa, että olemme ihmisiä emmekä hiiriä?

Smokehead Extra Rare ei ilmeisesti eroa tavallisesta Smokeheadista, paitsi että tätä myydään pääasiassa lentokoneissa ja lentokentillä litran kokoisena pienannoksena. Vahvuutta on, vähän tylsästi, 40%. Tislaamo, josta tätä saadaan, on salaisuus mutta kuiskuttelut kertovat että Ardbeg olisi vahvoilla. Tosin oman makukielen, riippuen maistelun olosuhteista, mukaan yhtä hyvin Caol Ila osuisi kohdalleen. Tyyli on hyvin aggressiivinen pullossa ja tölkissä, ainakin mielikuvamainonta on kohdallaan.

Tuoksussa on paljon beggimäisyyttä ja kullilamaisuutta. Merta, savua ja ilkikurisuutta. Hedelmäisyys, pehmeys ja suola osuvat hyvin esille.

Maku on alussa kaukana Caol Ilasta kyllä. Laimennettu Ardbeg kyllä tulee mieleen. Savua löytyy ihan kivasti, mutta viski on vähän vetinen tavallaan. Sitä on tottunut aika jytiseviin makuelämyksiin, mihin tämä ei kanna. Toisilla suullisilla alkaa erottamaan eri tavalla makuja, toffeeta mainostavat tölkissä ja se löytyy. Savu saa enemmän alaa, hedelmäisyys pitää maistelun hyvin virkeänä. Suussa pyörittely erottaa esille monipuolisuutta, suolaa ja savua. Savua oikeastaan alkaa nousemaan lopussa enemmän ja enemmän, kuin kytevästä nuotiosta.

Harmillisesti tämä on jätetty vähän laimeaksi, 48% olisi voinut antaa viskille enemmän tylyyttä ja luonnetta. Nyt on haettu helpohkoa viskiä juotavaksi, mutta miksei myös maisteltavaksi. Sarjassa nousee varmasti savuisena esille, mikäli tätä edeltää vähäsavuinen tai savuton viski. Monet tölkin avainsanat, kuten “raikas”, “turpeinen”,”savuinen”,”maistelu”, “pitkä jälkimaku” pitävät hyvin paikkansa. En kuvaisi tätä termeillä hirviömäinen, mieltä järisyttävä, rikas tai massiivinen kuitenkaan vaikka hyvä viski onkin kyseessä.

Erinomainen tuliainen tai lahja. Helpompi maistella ja tutustua savuviskien makumaailmaan kuin perus Laphroaig 10yo. Viskisarjassa oikein sopiva viski laittaa alkuun tai sopivaan väliin tuomaan keinuntaa ja erilaisuutta.

Jälkimaku on kyllä pitkä ja savuinen. Oikein miellyttävän savuinen. Vähän nokinen ja tuhkainen, mutta niin sen pitää ollakin!

Smokehead 18YO Extra Black – savukiehkura

Katson jokea savuavaa, sen kiihkeää rytmiä, koskea vaahtoavaa. Loputtomasti se jyrisee, Lapin matkaajaa iloisesti tervehtii. Toisella rannalla palaa kokko, toiseen maailmaan sen viesti kurkottaa. Savu kiirii luokseni pitkin veden pintaa, kun istun rannalla ja kohottelen viskillä täytettyä kuksaa.

Smokehead 18YO Extra Black (46%) mainostaa itseään savuisana viskinä, joka on täyttä Islaytä. On siinä savua kyllä, mutta loppujen lopuksi maku on yllättävän hento ja kantamaton. Pari kertaa olen maistanut tavallista Smokeheadia ja niissä on aika erikoinen maku ollut. Tämä 18YO on näistä kahdesta helpommin miellyttävä, paremmin makumaailmaani sopiva viski.

Tuoksu on paljon lupaava. Savussa on erilaisia aromeita, hedelmällisyyttä ja odotusta. Se ei kuitenkaan laita odottamaan yllättävää kokemusta. Maussa on hedelmällisyyttä, joka jysähtää banaanina päälle hyvin äkkiä. Todella outoa maistaa se noinkin vahvasti. Kokemus on savuisen kuiva, mikä on loppujen lopuksi aika miellyttävä. Smokehead 18 on kepeä viski loppujen lopuksi. Siinä ei ole mitenkään hirveän pitkä jälkimaku, eikä maistelun aikana siitä löydy sellaista Islayn tajunnan laajentavaa leveyttä ja syvyyttä. Savua on kuitenkin, mikä on ainakin minulle se juttu. Mutta verrattuna moneen muuhun Islayn tuliliemeen ei tämä nouse esille savuisena tai luonnekkaana.

Voisi odottaa ehkä, että 18YO olisi paljon vivahdeikkaampi ja hienostuneempi. Karuus ja luonne on onneksi siellä, mutta maistuvat aika kuivan terävänä sieltä lävitse. Tässä tapauksessa terävyyden miellyttävyys on melkein samaa luokkaa kuin kuivan ja pistävän lakimiehen kanssa keskustelu lounaalla. Lasiin jää miellyttävä savuinen tuoksu, joka kuitenkin aika nopeasti alkaa haihtumaan pois.

En sano että tämä Smokehead on huono. Sen luonne kepeähkönä juomana ei tee siitä kuitenkaan lähellekään suosikkiani. Mutta mihin tämä sopii hyvin, on osana viskien maistelua. Siinä sen erilaisuus tulee hyvin esille, kunhan laittaa sarjan alkupäähän tämän ettei maku katoa jytisevimpien liemien kuohaan.