Sunday, December 1, 2019

Turun Olut ja Viskimessut 2019

Turussa järjestettiin 29.11. - 30.11. Messukeskuksessa Turun Olut ja Viskimessut 2019. Siellä tulikin käytyä tekemässä sopivan kattava maistelu erilaisiin antimiin mitä näytteilleasettajilla oli tarjolla. Pääasiassa oluet jäivät nyt kokeilematta ja huomio keskittyikin enemmän viskeihin ja oli seassa pari giniäkin.

Tässä tarjolla siis enemmän kuvia kuin tekstiä, mutta erilaisten viskien kohdalla olen laittanut pieniä muistinvaraisia muistiinpanoja suutuntumasta maisteluhetkellä. Osa viskeistä varmasti kärsi messuista (ei mitään mietittyä järjestystä, ei aina puhdasta lasia välillä) mutta osalle tämänkaltainen maistelu ja rento jutustelu näytteilleasettajien kanssa taasen on hyväksikin.

Iso kiitos näytteilleasettajille ja järjestäjille! Risuina paikka olisi voinut olla parempikin (Messukeskus on aika valtava halli tämänkaltaiseen pienimuotoiseen tapahtumaan ja sijainti on vähän etäällä - tuonne on mentävä erikseen eikä voi vain hetken mielijohteesta pistäytyä) sekä siitä ettei tapahtuma ollut oikein levinnyt laajaan tietouteen - Turun seudun harrastajista todennäköisesti suurin osa tiesi tapahtumasta. Ruusuina tietysti se, että eihän näitä tapahtumia vielä valtavasti ole ja vain harjoittelemalla tulee mestariksi. Pääosan esittäjät, viskit, maistuivat ja varsinkin kun kävijöitä tuli enemmän paikalle iltapäivällä oli tunnelma miellyttävän lämminhenkinen olematta ahdas.



Compass Boxilta oli mukavasti tarjontaa. Tässä vaiheessa näitä ei vielä maisteltu mutta piti fiilistellä vähän kuvia ottamalla. Näistä löytyi yksi yllätyskin joten jatkappa lukemista.
Juveniles jäi harmillisesti testaamatta. Fiilistelykuvan otin alussa siitä ja tarkoitus oli palata maistelemaan tätä myöhemmin mutta hetken ilmestyessä myöhemmin tuli todettua että hennompi viski ei todennäköisesti saisi oikeutta. Jäi jotain maistettavaa myös myöhempään kertaan!




Cask & Craftin osastolta tuli maistelu aloitettua ja sinne tuli se myös sattumalta päätettyä. Smokehead jäi väliin, kun on vanha tuttu, mutta sen verran hieno tyyli pullossa on joten pitihän se saada kuvaan. Rokkimeininki on vahva Smokeheadin kanssa! Se ei ole pahan hintainen Alkossakaan. Versioita on useampia, itse suosin vähän vahvempaa Smokeheadin versiota kuin tuo peruspullote mutta makuasioita itse kullekin! Arranin Turun Viskiryhmän pullote näkyy myös Smokeheadin vieressä.



Arran on tullut hyvin tutuksi viimeaikoina, erityisesti tuon Viskiryhmä Turun pullon myötä, joka on erittäin maistuva ei-savuinen viski. Itse pidän kovasti Arranin uudesta pullojen tyylistä - vaikka onkin hyvä muistaa että sisältö ratkaisee, ei kuori! 



Ensimmäisenä lasiin päätyikin Arrania : uutta Sherry Cask versiota. Omaan suuhuni ei ollut liian makea, vaan sopivan maistuvan tasapainoinen viski pitkällä jälkimaulla. Toisiakin mielipiteitä kuului, että olisi ollut liiankin makea. Lopputulos on kuitenkin, että Sherryisten viskien rintamalla tuo maistuisi minulle vielä toisenkin kerran - päivä alkoi vahvasti tällä yllätyksellä. 🥃🥃🥃🥃 

Jatkona sitten toinen Arran, tällä kertaa Amarone-tynnyriviimeistelty versio. Se jäi joko äskeisen jalkoihin, tai on muutenkin vähän hennompi rungoltaan. Ei paha mutta ei noussut suosikikseni. 🥃🥃
Kuvassa hiukan näkyvä Arran Gold sen sijaan sai vahvan suosituksen vaikka joulupöydän jälkiruokaosastolle. Ainakin itselle maistui moninkertaisesti paremmin kuin Baileys - se on se viskielementti. 

Seuraava hyppy tapahtui valtameren taakse James Pepper boubornien pariin. Kaksi erittäin maukasta juomaa tuli testattua. Molemmissa on makua, maustetta, potkua, pehmeyttä ja Flordian mittainen jälkimaku. Ydinpolttoaineen sauvat eivät tulleet mieleen, mutta Rye-versiosta tuli vähän otsonimainen tuoksahdus alussa, ei kuitenkaan epämiellyttävästi. Vahva suositus näiden kokeiluille - itsellä on alkanut kerääntymään vuoden alussa listalle mainioita bourboneita. Pitkään menikin tottua niiden makumaailmaan. 🥃🥃🥃🥃🥃


 Tamdhu 12yo jäi vähän äskeisten jalkoihin ja toimi makujen kalibaattorina tässä välissä. Ei huono ja makua kuitenkin löytyi huolimatta vähän haastavasta paikasta. Peruskepeä, ei pahan hintainen. Sopisi illanvietossa varmasti monelle. 🥃🥃🥃



Glenallanchie 12 YO PX viimeistelyllä sen sijaan toi esille hyvää maustetta, pitkää makua ja mainion kokemuksen. Ei liian sherryinen, eikä jäänyt liian hennoksikaan. 🥃🥃🥃


Helsinki Distilling toi esille kaksi mielenkiintoista amerikkalaisen bourbonin oloista ruismakua. Ensimmäisenä maisteluun menikin rommitynnyriviimeistelty versio joka upposi itselle erittäin hyvin. Tasapainoinen, maukas, sopivasti makeutta (ei liikaa rommiviimeistelyä!) ja muutenkin ihan kelpo bourbon-tyylinen viski suomesta! Näytteilleasettaja paljasti että tästä saattaa tulla heidän vakiotarjoomaansa kunhan laatu saadaan pysymään tasaisena. 🥃🥃🥃🥃

Äskeisen jälkeen maisteluun meni puhtaasti American Virgin Oak caskissa uinut versio. Molemmissa oli hyvät puolensa, mutta loppujen lopuksi rommiviimeistelty vei omassa suussani voiton olemalla monipuolisempi. Mainio ruisviski on kuitenkin kyseessä! 🥃🥃🥃🥃 
Maistoin myös Helsinki White Dog-pontikkaa, eli tislettä josta äskeiset viskit valmistetaan. Tuoksu ei nyt saanut pisteitä, mutta maku oli erittäin miellyttävä. On aina hauskaa maistaa myös tisle mistä viskit tehdään, se kertoo paljon alkutilanteesta, laadusta ja näyttää myös erittäin konkreettisesti miten tynnyri muodostaa aikanaan kokonaisuudesta viskin.

Paikkakunnan "omaa" tuotantoa, eli Nagu Gin! Jälleen hiukan erilainen suomalainen Gin kisaamaan Kyrön Napuen ja Arctic Blue Ginin kanssa. Tämä on pehmeämpi kuin aiemmat ja maussa nousee kuusenkerkkä hyvin esille. Nauvossa kannattaa käydä kääntymässä jos tämä kiinnostaa. 
Ensi vuonna he aloittavat myös viskinvalmistuksen ja myyvät 30 litran nassakoita yksityihenkilöille ja ryhmille. 



Saatavilla oli myös irkkupuolen viskejä useampiakin. Nyt katse kääntyi erinomaisiin Irish Coffeihin joista toinen tehtiin tavalliseen Bushmilliin ja toinen Black Bush-versioon. Jälkimmäinen upposi paremmin, siinä viskin maku tuli mukaan miellyttävämmin kun taas normiversio oli terävämpi. Mutta hyviä olivat molemmat! 




Päädyin vielä maistamaan Black Bushin sellaisenaan ja sen kaverina Bushmills 21 yo viskin. Black Bush toimisi helppona ja järkihintaisena viskinä illanvietossa enemmän kuin hyvin, mutta 21yo versiota en usko että erottaisin sen olevan irkkuviskiä. Maistui hyvältä viskiltä miellyttävällä jälkimaulla! 🥃🥃🥃



Jälleen yksi suomalainen Gin, eli Kalevala. Vaalea versio on Suomen ainoa luomusertifikaatin saanut gini. Raakana häviää todella paljon Nagulle, mutta toimi kyllä osana Gin & Toniccia.

Compass Boxin osasto oli vihdoin vuorossa. Tässä vietettiinkin tovi, maistellen useampi versio. Hedonism ei jättänyt vahvoja muistikuvia. Oli ihan kelvollinen viski mutta ei osunut täysin omaan makuuni (makeus, vanilijaisuus, hentous). 🥃🥃

The Spaniard oli jo jonkin verran maukkaampi. Vahva punaviiniviimeistely jakaa mielipiteitä, mutta ei voi sanoa etteikö olisi runkoa ja makua. 🥃🥃🥃

Sitten päästiikiin päivän toiseen yllättäjään. Compass Box Great King Street - Glasgow Blend yllätti maullaan, savullaan ja fiiliksellään. Mausteita ja sopivan tasapainoista sherryä mutta erityisesti savuinen fiilis noihin yhdistettynä vei mennessään. Vähän reilun 50€ hintaan Alkossa tuli tunne että hintalaatusuhde on erittäin hyvin kohdallaan. 🥃🥃🥃🥃

Peat Monster toi hyvin esille turvetta ja savua ja makua. Erilainen kuin Glasgow blend mutta myös himpun hinnakkaampi Alkossa - ei kuitenkaan pahasti. Erinomainen lahjaviski myös jossa on myös komea etiketti mikä on lahjassa mukava visuaalinen lisä. 


Flaming Heart nousi vielä turvehirviönkin jälkeen hyvin esille. Tasapainoinen, makoisa ja maistuva viski. Pohjalla on kivasti savua ja turvetta ja siihen yhdistettynä mausteisuuteen toimii tälläkin kertaa. 🥃🥃🥃🥃

Kun Compass Boxeja maistelee niin ehdottomasti kärkisijaa pitää No Name, joka on savuinen ja loistavan turpeinen elämys joka on kuitenkin tasapainossa eikä yritä hyökätä sivustasta. Hintaa löytyy yli 100€ mutta lisääkään näitä ei tule.  Alkosta kuitenkin on vielä tätä saatavilla jos tekee mieli maistaa turvetta tasapainossa. 🥃🥃🥃🥃🥃


Seuraavana vuorossa oli kanssakävijän suosituksesta Four Rosesin speciaaliversio. Lainaus korkeasti "on Four Rosesia ja Four Rosesia.". Todellakin kyseessä oli aivan eriluokan viski mitä odotin. Pehmeys yllätti ja ainakin Four Rosesille tekee siis hyvää olla 20+ vuotta tynnyrissä. 🥃🥃🥃🥃

Verrokkina maistettu Single Barrel jäi aika kauaksi vanhemmasta veljestään. Ikää Single Barrel-versiolla oli ehkä 7-10 vuotta kun esittelijältä tenttasin ja arvuutin asiaa. Mitään takeita tuostakaan ikähaarukasta ei ole. Karkea ja taisi saada kyseenalaisen kunnian olla heikoin maistelevani viski tapahtumassa - mutta jonkin on otettava sekin paikka. 🥃


Ruotsalainen Hven maissiviski oli hauska elämys. Ja kyllä, oli parempi kuin Four Roses single barrel. Hauskan öljyinen ja popkorninen viski. Parempi kuin mitä odotin - kuriositeettiviski ehkäpä mutta ei paha ensitutustuminne Hveniin. 🥃🥃


Sen sijaan Hvenin Ruisviski oli ihan maistuva. Yllättävänkin hyvä odotuksiin nähden - uskoisin että Hven tulee kehittymään tästä vielä joten alku on erittäin hyvällä mallilla. Ja tottakai tyylikäs pullo näyttää hyllyssä hyvältä kun makukin on ok. 🥃🥃🥃 

Hart Borthesilla oli värikirjoa mukavasti. 


Macallan Prometheus nousi omaksi Macallan suosikikseni. Runko on vahva, maukas, makeus on aika tasapainoinen ja muutenkin tyylikäs viski. 🥃🥃🥃🥃


 Tynnyrivahva 26 vuotias Linkwood ei nyt pärjännyt Tulentuojalle. Maistuva, hyvä, mutta jäi kyllä Macallanin jalkoihin tässä. 🥃🥃🥃

Kilchomanin 2010 Vintage jäi messuilla maistamatta koska se tuli maisteltua viikko takaperin. Erinomainen viski, jossa on loistavaaa Kilchomanin alkuvuosien savua ja nokea havaittavissa - kuitenkin pystymmällä päällä, kehittyneemmällä rungolla ja pitkällä vaikutuksella joka uppoaa omaan makumaailmaani. 🥃🥃🥃🥃🥃

Lopetuksena vielä Glengoynen tynnyrivahva versio joka toi makua äskeistenkin jälkeen esille vaikka makuaisti alkoikin varmasti jo olemaan aika valmis.  🥃🥃🥃

Kiitos messujen järjestäjät ja näyteilleasettajat! On mahtavaa että näitä järjestetään Turussa! 

Saturday, March 9, 2019

Turku Craft Beer Festival 2019


Pääsin eilen osallistumaan Turku Craft Beer Festival versioon 2019. Tarjolla oli nimensä mukaisesti runsaasti erilaisia oluita maistettavaksi, mutta itse keskityin alkupuolella viskeihin. Viskejä oli esillä vähemmän kuin edellisvuonna mutta näistäkin löytyi uusia ja vanhoja tuttavuuksia maistettavaksi.

Juran uudet tuulet

Ensimmäisenä viskeistä tutustuin Juran uuteen valikoimaan. He muuttivat perusvalikoimaansa viime vuoden keväällä, joten nykyään on Superstitionin ja Prophecyn jne tilalla 12-vuotias, 7-wood (about 15 vuoden luokkaa, ikämerkitsemätön) ja 18 vuotiaat versiot. 18-vuotias on uinut aikansa punaviinitynnyreissä ja 7-woodin tammet on American Oakin lisäksi Ranskan eri alueilta.




Luontevin järjestys maistelulle oli 12-7 Wood-18.



12 vuotias on helppo viski. Aikaisempi Juran tunkiomaisuus on kaukana ja tästä löytyy myös vähän savua. Jälkimaku ei ole mitenkään pitkä, mutta lopputulos on tasapainoinen maistelujuoma. Toimii hyvin illanvietossa tai maistelun aloitukseksi. Myöskin erinomainen lahjaviski sellaiselle joka aloittelee viskin maailman avaamista tai pitää enemmän vähän helpommista viskeistä (vrt ei savuturvesherrypommi tai tynnyrivahvuiset). Pakko sanoa että Jura on edennyt nyt edukseen tässä.


7 Wood toi mukaan pippuria ja tammista makeutta. Muutenkin puu tuli kivasti esille ja luonnetta on vähän enemmän. Pippurisuus ja mausteet tekevät tästä ärhäkämmän oloisen. Kuten odottaa voi, tämän jälkimaku on pidempi kuin 12-vuotiaan. Muutenkin hyvässä jatko tuon 12 vuotiaan jälkeen.


Juran edustaja "Suurmestari" Juho Lokka kertoili näistäkin viskeistä todella kattavasti festareilla. Muistinvaraisesti kun kirjoittaa blogia jää monta faktaa ja tarinaa varmasti sanomatta.


Viimeisenä Jurista oli maistelussa 18-vuotias. Tässä Jura on onnistunut mainiosti - monipuolisempi ja laajempi maku, pehmeä ja tyylikäs "salonkikelpoinen" viski. Ei ärise eikä haukkaa. Vähän tuonkin myötä tulee se, että tämä ei jää kummittelemaan mieleen myöhemmin. Hintapiste on makuuni vähän turhan korkea koska siellä satasen luokassa alkaa olla kovasti kilpailua huomiosta. Kuitenkin - tämä on aika mainio viski sellaiselle joka hakee vähän vähemmän rajua viskikokemusta. Makua löytyy ja keskustelua sitä kautta saa myös aikaiseksi.

Itselle tämä pieni Jura-maistelu oli hyvä aloitus illalle. Mainioita viskejä, muutosta on tapahtunut aikaisempaan ja hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan. Itseltä kun jäi illan Lokan pitämä viskimatka-maistelu väliin niin tämän myötä ei jäänyt harmittamaankaan. :)

Kyrö ja kermalikööri

Seuraavana päädyin viereiselle tiskille ja maistoin Kyrön "Baileysin-liiskaajaa" Dairycreamia jota "maitomies" tarjoili vakaalla kädellä.

Yllätyin positiivisesti. Liköörissä on mukana lakritsaa joten mausta tuli ensimmäisenä mieleen nestemäinen jäätelö. Tykästyin ja jälleen kerran mainio lahja vietäväksi koska pullo maksaa noin 25€. 

Tullamore Dew Caribbean Rum Cask Finish


Tullamore Dewn rommitynnyriviimeistelty uutuus oli hyvä viski napata väliin. Se yhdistää kivasti irkkuviskin ja rommin, menemättä kuitenkaan överiksi (vaikka lähellä rajaa mennäänkin). Sokkona jos olisi maistanut ei olisi harmainta aavistusta onko juoma rommia vai viskiä. Esittelijän mukaan erittäin mainio kolan kanssa myös - jolloin ei jälleen ole varma juoko rommi- vai viskikolaa. 

Viskirommi on helppo juotava ja toimisi illanvietossa jossa pääpaino ei ole ehkä niinkään maistelulla. Maistelussakin tällainen on hyvin nollaamassa makuja. Hintaluokka oli vähän alle 35€ joten mitenkään pahan hintainen ei ole. Jälleen: ei hassumpi lahja - vähän erilainen juoma. 

Ailsa Bay Sweet Smoke


Tullamore Dewn jälkeen Ailsa Bayn Sweet Smoke upposi minuun täysillä. Erinomainen makean (suolainen) savu nousee tästä viskistä esille. Savuisten viskien ystävänä tämä kolahti omaan suuhun erittäin hyvin. Eri yritä liikoja, mutta pitkä jälkimaku ja mainion tasapainoinen savu.

Balvenie Peat Week 14yo

Aiemminkin maistettu tuttavuus pääsi tässä minimaistelussa hienosti esille. Aiempaa paremmin kokonaisuus oli erittäin maistuva ja Ailsa Bayn jälkeen Balvenien turve tuli upeasti esille ja muutenkin maku oli leveä sekä syvä. Jälkimaku oli mainio. Olen varsin tyytyväinen että tuli tämä maistettua uudestaan viime vuoden jälkeen. 


Näiden tuttavuuksien jälkeen en malttanut ohittaa enää Octomore 8.1:tä vaikka sitä olikin maisteltu jo useamman kerran. Samalla kuulin vähän miten Octomoren markkinat ovat kehittyneet ja esimerkiksi Octomore 9.1 on ilmeisesti jo myyty loppuun. Sijoittajilla on edessään todennäköisesti hyvä nousu 9.1:n hinnassa jos malttavat pitää pullot avaamattomina useamman vuoden. Huomioiden Octomoren erinomaisuuden voi olla vaikeaa olla niitä korkkaamatta.



Dalmore Vintage 2006 10yo, Michter's Straight Rye sekä Tullamore Dew Phoenix

Myöhemmin illalla onnistuin vielä maistamaan Dalmoren ja Michter'sin. Dalmorea on tullut maisteltua varsin vähän aiemmin ja kokemukset eivät ole olleet sellaisia että Dalmore olisi minulla jäänyt mieleen kummemmin. Ennenkuin nyt. Vaikka viski onkin savuton ja turpeeton, ei se ole mauton. Leveät hyvät maut, erinomaisen tasapainoinen ja maistuva omassa suussani. 

Michter's Straight Rye toimi myös erinomaisesti. Osallistuin tammikuussa Michter's -maisteluun jossa tämäkin viski oli esillä. Ruisviskit osuvat hienosti suuni makunystyröihin joten tämän maistamista on helppo suositella. Ravintolalaiva Cindy meni ensi kesänä vierailulistalle - siellä on laajan olutvalikoiman lisäksi myös tarjolla mm viskicocktaileja - Michter's yhtenä "raaka-aineena". 




Tullamore Dew Phoenix oli tänäkin vuonna edelleen mainio viski. Vahva maku ja luonne - ei ihan tyypillisin irkkuviski.

Viskeistä ja festarista

Itselle yllätys oli, että kaikki viskit mitä  tuli maisteltua festareilla olivat hyviä tai parempia. Yhtään pettymystä ei tullut vastaan, sen sijaan useampikin yllättäjä nousi esille. Tilaisuuden tunnelma oli myös mainio (vaikkakin hälyinen rauhallisen alun jälkeen) ja erilaisten viskien & oluiden maistelu tottakai antaa tilaisuuden viskeille loistaa (ja leikata ehkä ne ärhäkkäät kohdat pois). Tosin - kun on maistellut useamman juoman niin viskissä täytyy olla myös hyvin makua joka uskaltaa tulla esille. Ujot ja hennommat viskit jäisivät auttamatta jalkoihin.

Entäs oluet ja muut tunnelmantuojat

Oluista lyhyitä muisteloita kuvien keskellä. Tunnelmakuvia tuli otettua jonkin verran - jos laajempi galleria kiinnostaa niin laitoin kuvat, ilman mitään kummempaa järjestystä, kuvagalleriaan katsottavaksi. 

Level 11 valikoima oli varsin hyvä ja maistuva. Juice Balls oli todella hedelmäinen ja raikas olut.




Dark side of Ale oli erittäin vahvasti mieleeni oluena. Level 11 esittelijät kertoivat mielellään tuonkin nimen taustatarinaa - aina lähtien Dark Alesta.




Teerenpelin viskit jätin tällä kertaa väliin mutta ehdottomasti halusin maistaa (juoda) uudelleen Viskimuulin, joka on erittäin mainio makunystyröiden nollaaja vahvalla inkiväärillä ja limella. Tästä saattoi tulla tämän kesän suosikkijuomani. Kaupoista tätä ei ilmeisesti saa hankittua, mutta Teerenpelin myymälöistä pitäisi pystyä ostamaan tätä pulloissa ulos. Jotain konkreettista edistystä on siis tapahtunut lainsäädännössä!




Teerenpelin ginit tuli kuitenkin maistettua. Perus Pyygin oli ihan hyvä gin mutta ei pääse Suomen palkintoja keränneiden ginien tasolle. Ei nämä huonoja ole - päinvastoin. Näistä tehtyjä drinkkejä en päässyt maistamaan vielä.  


Mallasseppien Sysi oli olut makuuni. Tuhti, tumma musta ja salmiakkia vielä lisänä. Vain savu puuttui mutta erinomainen olut ilman sitäkin.



Mustan oluen jälkeen oli hyvä jatkaa Kakolan Lauhalla. Tuhti stout jossa makua ja luonnetta löytyi. Tämäntyyppiset oluet ovat minulle toimivia.




Sekalaisia tunnelmakuvia ja parit pontikat + jääsiideri vielä tähän lopuksi.








Illan ainoa maistettu siideri oli jääsiideri. Vähän kuin jääviini mutta ei kuitenkaan ihan. Tuoksu, alkumaku ja loppumaku miellyttivät minua mutta siinä välillä oli vähän juomalla identiteettiongelmaa. Tai sitten vain odotin jääviinikokemusta liikaa. Ei kuitenkaan yhtään huonompi kokeilu - mielummin tätä maistelee kuin ottaa perussiiderin.






Pari Fiskarsin pontikkaakin tuli maistettua. Noita on ihan ok(hyvää) pontikkaa mutta tuo Bierbrand hyppäsi heti suussani astetta paremmaksi. Tuhdit voltit auttavat makujen esilletulossa. Ei maistu yhtään poltetulta minusta, vaan mainio mausteviina snapsiksi. Tarina heillä oli taustalla se, että eräs oluen panoerä jäi liian pitkäksi aikaa muhimaan (kävi yli) ja siitä ajattelivat tislata puhdistusainetta. Puhdistusaine kuitenkin olikin liian hyvän makuista, joten pienen vahvuushaun jälkeen päätyivät pullottamaan sen 52% teholla.