UISGE 2019

Edellisestä Uisgeestani olikin jo aikaa (2014), joten hirvittävän aktiiviseksi Uisge-kävijäksi minua ei pääse kutsumaan. Tänä vuonna kuitenkin kalenterit ja planeetat asettuivat oikeisiin asentoihin jolloin pitihän tämä mahdollisuus hyödyntää.

Mikään suunnitelma ei kestä ensikontaktia. Ajatukseni siitä mitä maistelisin menivät tietysti uusiksi heti kättelyssä. Olin miettinyt tarjolla olevien (todennäköisesti huikeiden) viskien, kuten Ardbeg Lord of Isles, maistamista mutta päädyin kuitenkin siihen, että haluan vähän enemmän monipuolisuutta ja erilaisia makuelämyksiä. Ja onhan se niinkin, että Uisgessa on jonkin verran hälinää vaikka paikalla oli heti ovien avauduttua klo 15, joten viskiharvinaisuuksista ei saisi sitä kaikkea irti mitä toivoo.

Tästä Uisge-matka alkoi.

Aloituksen arpominen oli yllättävänkin hankalaa. Taliskerin 18-vuotias tuntui sopivalta pienen pohdiskelun jälkeen. Hyvä, syvä ja pitkämakuinen saarten juoma.

Yllättäen ja pyytämättä suunnitelma vaihtui samantien täysin erilaiseen. Suosittelujen kautta löytyi lasista GlenAllachie:ta. Kuulopuheiden mukaan tislaamo on sekä uusi että vanha - se on tehtyt vuosikymmeniä viskiä pääasiassa blendeihin ja nyt lähihistoriassa se on tullut mukaan Single Maltien monipuoliseen maahan ja ensimmäiset pullot ilmestyvät myös Alkoihin lähiaikoina. Maistuva, perushyvä viski. Tätä pitää maistaa uudestaan vähän rauhallisemassa ympäristössä.

Highland Parkin setup oli näyttävä.

Uisgen ensimmäinen pihvi, jonka tiesin haluavani ehdottomasti maistaa. Se on tietysti Octomore ja tässä tapauksessa 6-vuotias yhden tynnyrin pullote. Huikea kokemus, jossa yhdistyi Octomoren luonteenomainen väkevä turvesavu ja maku hyvin öljyiseen kokemukseen. Dramfoolin perustaja jutteli , tätä kehuessani, että hänen kauttaan voisi hankkia vaikka oman Octomoren tynnyrin jos pullo ei riitä.. Tämä viski jäi mieleen. 

Eikä Octomore ollut ainoa loistava Dramfoolin pulloista. Port Charlotte 15yo Single Cask on myös voittaja. Erittäin upea Port Charlotte vanhempana kuin koskaan - tämä tynnyri on alkupään PC tuotantoa ja 15 vuoden ikääntyminen on ollut makua lisäävä prosessi. Öljyisyys on tässäkin vahvasti läsnä, viski on muhkea, maukas, miedon savuinen/turpeinen ja jälkimaku - se on erittäin pitkä.

Port Charloten jälkeen piti vähän nollata makumaailmaa, Redbreast Lustau maistui yllättäen äskeisen kokemuksen jälkeen hyvältä. Erittäin positiivinen kokemus. 21-vuotias voittaja jäi maistettavaksi toiseen kertaan.

Jamesonin maistaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta kuitenkin siihen päätyi kun keskusteli heidän edustajan kanssa. Crested oli positiivinen kokemus. Viski puraiseekin alussa aika ärhäkästi mutta pehmenee nopeasti ja lopputulos on miellyttävä. Jälkimaku on lyhyt, mutta tämä toimisi hyvin illanistujaisissa - helppo mutta viski.

 Seuraavaksi suuntana oli Suomen tarjonta ja Valamon 6-vuotias. Hyvin heidän viski kehittyy, vaikka tässä itselle tuli sellaisia makumielleyhtymiä jotka eivät liity viskiin mitenkään. Hämmentävää, mutta odottelen tämänkin kanssa toista maistelukertaa. Kirkkoviinikyspytetty Valamo on erittäin mainio kokemus sen sijaan - monipuolinen, tuhti ja maukas. 

Uisgeessa näkyi myös tuttuja Turusta!

Vihdoin oli aika päästä Bowmore-maisteluun. Listalla oli 15yo, Vaulta Edition 1, Tempest V, Devil's Cask II ja 25yo. Mahtava sarja viskejä. Vaultin suolaisuus miellyttää edelleen, Tempest maistui mainolle myrskylle mutta voitoin vei Devil's Cask II. 25yo Bowmore on myös mahtava ja täyteläinen viski, mutta Devil's Caskin intensiteetti ja maun pirullinen kokonaisuus kruunasi illan.

Bowmore-maistelun jälkeen silmiin osui Octomoren 8.4. Ei pettänyt odotuksia, vaikkei ihan samaan pääse kuin Dramfoolin 6yo. Octomoret on vain hyviä omassa suussa.

Writer's tears toimi hyvin Octomoren jälkeen makujen nollaaja. Maistuikin vielä. Yllättävän hyvä irkkuviski jota voisi maistaa toistekin!

Teerenpelin Savu tuli maistettua viime vuonna. Tynnyrivahva Savu on monta luokkaa miedompaansa parempi versio. Jälleen yksi Teerenpeli mikä nousi listalle "tätä on maistettava uudestaankin".

Kilchoman Loch Gorm 2018. On se vaan hyvä.  Itse olen pitänyt eniten Gormin ensimmäisestä versiosta, mutta tämä 2018 versio kisaa sen kanssa aika tiukasti paremmuudesta.

Devil's Cask III löytyi maistettavaksi. Toimi tässäkin vaiheessa - mahtavan pirullinen maku tässäkin versiossa!

Port Charlotte 10yo versio 3 maistui Port Charlottelta. Devil's Caskin jälkeen ei ollut parhaassa paikassa eikä pärjää 15yo Single Cask serkulleen mutta ehdottomasti Port Charlotte jota pitäisi maistattaa muillakin. Pidän tästä suunnasta mihin PC on menossa.

Springbank 9yo poikkesi hyvin paljon muista Springbankeista mitä on tullut maistettua aiemmin. Ei huono lainkaan tämäkään.

Mitä olisikaan viskimessut ilman absinttia? Maistuuhan nämä edelleen. 

Kokonaisuutena ilta oli monipuolinen ja maistuva. Illan parhaiksi itselle jäi Octomoren ja Port Charlotten Single Caskit sekä Devil's Cask II & III. Nuo osuvat omaan maailmaani parhaiten juuri itseä puhuttelevien elämysten kautta: savua, turvetta, nokea ja ölyisen monipuolista tuhtia makua joka ei lopu kesken.

Teerenpeli Kaski : update

Every whisky has that moment. It is the point of no return, when you pour last dram out of the bottle and then it is empty. It is no more. It was unique at the best, relief at worst.

I noticed that my original blog post about Teerenpeli Kaski, which I wrote three years ago, did not do it justice after all. Check the post, but beware: it is written in Finnish: http://savuista.blogspot.fi/2013/02/teerenpelin-kaski-kaskimaitten-janojuoma.html

What has changed in three years? 

Of course I have changed. I have walked on my road, found new treasures and lots of tastes in the Whisky world. Perhaps it has shown me a lots more of shades to this drams.

Time has also changed Kaski. It has gasped air, it has traveled and it has been sleeping in my closet. In a sense, it has "matured". Not in a barrel-sense, but all that air has done some changes. Especially after the bottle had less than 1/3 of it's content left.



So there it was. And the bottle was empty.

What took me by the surprise, was that how good Kaski felt. It had much more broader shoulders than three, or even two, years ago. There was depth and soul. There was even some smoke present in all that complex form.

Overall, the experience was into the standards I expected of Kaski three years ago. Perhaps I have changed more than the whisky, but frankly I don't care. Man can change. Man's nature can change. Whisky can change too. This is evolution, not the final stop.

What can change the nature of the..
I have found that last drops of strong flavored drams (peatsmoke) usually only get better and better. The air does change it, which is great - you can live with the Whisky and experience all sides of it. Meanwhile you will have much more contrast, since you obviously have sampled some other whiskies during those years.

I hope the same effect will happen to my Hosa ( http://savuista.blogspot.fi/2015/03/teerenpeli-hosa-from-black-cask.html ) as well. It still has plently of content, so I might just sip it carefully every few months.. Just make sure about it's quality and observe the change.

Dram on! Let's enjoy the world of whisky in all it's forms!

Twice the fun at Teerenpeli: TallinkSilja Portwood and “the barrel”

Teerenpeli is one of the oldest whisky distilleries in Finland. They started their distillations 2002, so it will be a while until they will celebrate their 100th year.  However, they have passed their 10 years old mark already, which is starting to show more in the quality.
I managed to get myself into Turku Teerenpeli some time ago, and there were two very interesting choices to sample. I’ve noticed that in bars the overall experience with whiskies is always much more shallow than it is at home or another more suitable environment – but at least you get a nice idea what those whiskies are.

Teerenpeli TallinkSilja Portwood

This the the Teerenpeli whisky that is being sold in TallinkSilja cruise boats sailing on the Baltic sea. While I’ve had great encounters with Portwoods, I was looking forward to taste this one. The nose was strong, sweet and it had some woodcask in it. Not bad, but nothing special.

The palate’s first impression was a burn. This dram burns much more than it should. After the first shockwave, it organized itself into more sweet line, showing signs of depth. The depth disappears towards the end sooner than I was expecting. Due to this one’s smoldering hot iron start, I added some water – which is an exception. It made the overall experience a lot better, cooling down the worst burn and energized the dram for a wider range of taste.

Teerenpeli cask 10 yo

Teerenpeli bars have their own casks for this whisky. The interesting is that those 16 liter casks had earlier Pedro Ximenes sherry and in the cask the whisky is maturing/finishing every day. So if you taste it once, you can to get back there to check how it has changed in some months.. They are cask strength (58.5%) so I was getting ready for some intense meeting.
The nose is … whisky. Raw, spikey, bourbon. Some oak and a bits of sherry.
The palate however, is from a another world. It is strong – yes, wide, intense and seducing. Sherry gets mixed with Vanilla in a way I don’t recall earlier (a positive). This is already the best Teerenpeli whisky I’ve had so far! The whisky has a interesting rough structure, which marks the map with X and gives it +5 boost.
Learning from the previous dram, I added some water into this one too. It helps to bring out oak and vanilla, resulting a more complex result.
The nose after finish is a splendid one, sherry mixed vanilla reminded me a lot about Cuban result.

Teerenpeli Hosa: from the black cask

Teerenpeli is one of the few Finnish whisky distilleries and they have been producing whisky over a ten years now. Their drams have had it’s ups and downs, but lately it has been better than during the earlier years. Their first Distiller’s Choice was Kaski ( http://savuista.blogspot.fi/2013/02/teerenpelin-kaski-kaskimaitten-janojuoma.html ) which provided drams for the thirsty people of backwoods. Last year they did Äes which I only tasted briefly. Now they have produced HOSA, which in a name means a stock of pine branches on top of the pole, which were damped in water and used to put down the fire. I hadn’t heard that before. Not as good as a name as Kaski was, but it is filled with Finnish story.
HOSA is roughly ten years old Teerenpeli. They haven’t provided exact information but this is the story told at the village pubs during late night. It is also called the Black Cask edition, since they have matured the whisky in a cask that was used in Islay during it’s earlier years. It should provide the dram with some Islay characteristics then. There are only 672 bottles of Hosa available, and they have watered it down to 43%.
The freshly opened bottle poured a dram of it’s contents into my glass and it patiently waited until I sat down and took it. There isn’t much color in the dram. It is very light amber, that only dissipates in the glass. I am glad about the oiliness however, it creates a nice string of pearls when I fool around with the glass. The scent reflects of it’s color: it is mild and distant. Not unpleasant, but it will get lost to stronger themed drams very easily – even to Highlanders.
The first sip produces some ash and smoke, along with sweet pepper and spices. Vanilla and a bit of put down fire, which re-emerges at the end from a small puff into a fiery flames. Spiciness is very prominent and there is some smoke too. This is a very little and young dragon, however. It’s flame does not burn hot nor long. The second sip experiences the dragon’s silver tongue and sweet beg for mercy. The young ones always can be beaten even with one hand suffering a flesh wound. However, the cunning and clever plan lures out more associates and it gets stronger at the end again.
The ending is a lot shorter than the tale told in pubs about the last summer’s big fish. A lot shorter. But There is the tale of the hidden young dragon, who gains power while staying out of the light. This dram feels very young and it feels more powerful than 43% it claims. This one bites and delivers. This is into my liking a lot more than I ever expected. There is no shame and I do appreciate the effort Teerenpeli does with experiments. The price, however, could be a bit lower.
 

Viskibloggarien kohtaamisessa maisteltiin viskejä!

Hämärä oli jo laskeutunut, kun lähestyin pitkin sokkeloisia kujia kohdetta. Vedin päälleni viitan ja hupun sekä puin kasvoille vielä maskin. Kutsu oli käynyt. Ovelle saapuessani katselin ympärilleni. Tavernan henkilökunta katseli minua arvioiden, mutta rohkaisin mieleni ja astuin “Kalloon” sisään. Tiskillä välttelin katsetta ja sain eteeni kaksi tuntematonta viskiä, sekä vettä. Maltoin mieleni ja muistelin koodia. Etsin sopivan pöydän, poissa kuulevien korvien ulottuvista ja odotin hetken. Lyhyen ajan jälkeen saatoin antaa koodini – sarjan eleitä ja ilmeitä – jotta tunnistimme toisemme. Syvä hiljaisuus laskeutui pöytään, arvokkaasti seurueen vanhin ry käisi hiukan kurkkua ja hiljaisella äänellä kumarruimme keskustelemaan asioista, joista ei tohdi liikaa kertoa näin kirjallisesti.

Sen verran voin paljastaa, että viski ja sen ympärille kerääntyneet yhteisöt olivat puheissa. Kulttuuri, sen kehittyminen (vai pitäisikö sanoa kypsyminen?) ja naapurikansammekin taiat. Miten asiat olivatkaan ennen, kun viskit olivat vielä nuoria ja bloggaritkin silokasvoisia ja kokemattomia. Nyt ajan myötä, on rapissut paljon siloisuutta pois ja asioistakin pystytään – näissä piireissä – puhumaan suoraan. Mielenkiintoista oli keskustella maisteluiden erilaisuudesta, tarjoomasta ja mahdollisuuksista. Siitä miten yhteisöt vaikuttavat ja kuinka mielipiteisiin halutaan vaikuttaa. Todellisuuden ja brändäyksen kohtaamisesta, historiasta nimettömien takana. Kovia sanojakin taidettiin käyttää, mutta vain harkiten.

Ehkä asioita mistä voi vapaammin kertoa, ovat odotukset ruokien ja viskien suhteen. Koeponnestuksia, joita pitäisi jatkaa. Padat, kalat ja lihat pitäisi laittaa pöydälle ja ympäröidä ne erilaisilla viskeillä. Mitkä ruoat ja juomat toimisivat yhteen? Mitkä mausteet? Toimisiko sherryinen viski kanan kanssa? Entäpä vaalean kalan?

Omia kokemuksia tuli aiemmin kesällä kerättyä mansikoiden ja chilien parista, nyt olisi ehkä aika kokeilla mahdollisuuksia tehdä maisteluista monipuolisempia tällä saralla. Jos halu kokeilla viskien kanssa jotain naposteltavaa heräsi, niin suklaa toimii viskien kanssa melkein aina. Juustoissa taas joutuu hakemaan useammankin illan sopivia yhdistelmiä. Se voi vaatia veronsa seuraavina aamuina, mutta tarkoitushan on tarjota unohtumaton elämys tilaisuuteen tuleville!

Jouluun sopivat viskit myös herättivät pohdintaa. Hyviä ehdotuksiakin tuli, joista voisin nostaa esille oman ehdotukseni Lagavulinin Distiller’s Editionin muodossa. Sen kaverina tavallinen Lagavulin 16 voisi toimia hyvin, muistuttaen humisevasta takasta. Vieno savu osuu hyvin suomalaiseen periluonteeseen. Makeampi sherryviski nousi myös hedelmäisyyden, rusinaisuuden ja mausteiden varjolla keskelle juhlahumua.

Sattuipa myös niin, että pienet pullot vaihtoivat tapahtumassa omistajiaan. Viittojen kätköistä kaivettiin erikokoisia ja –muotoisia lasipulloja esille ja mystisin sanoin ne luovutettiin toisille. Näitä on jonain päivänä uskallettava kokeilla, minkälaisiin tarinoihin ne mielen sinkoavat. Lienee taikasanoja niissä on käytetty, koska sen verran lumotuilta ne vaikuttavat!

Tulihan siellä maisteltua muutamaa viskiäkin. Uusia tuttavuuksia, ainakin näin äkkiseltään. Illan lopuksi lähtimme yksitellen, eri reittejä, pimeään yöhön.

Teerenpeli Kymppitynnyri Single Barrel 10 yo 43%

Tämä on tavernalle pullotettu “oma” viski, jota ei juuri kaupallisessa levityksessä ole. Kymmenvuotiasta Teerenpeliä ei kauheasti ole tullut vastaan, joten tässä on hyvä hakea tuntumaa siitä mihin suomalainen brändäys on kehittymässä.

Ensivaikutelman antoivat vilkkaat öljyt, jotka pyrkivät lasista kiemurrellen karkuun. Näitä aikani ihailtuani oli aika nostella lasia kohti tuoksutuselimiä. Pienen tyrmistyksen jälkeen kävi mielessä, soiko paikassa tynnyrinpohjan blues vai mitä on tapahtunut. Heilahdus ja maailma palasi kohdalleen. Oli siis maistamisen aika.

Ensivaikutelma olisi voinut olla parempikin. Kuka kadotti puolet viskin olemuksesta? Miksi tämä tuntuu kuin ohukainen oli käynyt superdieetillä? Vähän ajan päästä ja muutamien pienten suullisten jälkeen lihaa alkoi kertymään luiden ympärille ja pihvi kärysi pannulla. Teerenpelistä muovautui kepeän vitsikäs ilveilijä, joka herutti metsän salattua kyyneltä pimeässä kuusikossa. Tämä keikari olikin yllättävän pehmeä Teerenpeliksi ja itseasiassa hyvin miellyttävä. Lopussa se pistää kuin ongenkoukku sormeen, mutta tuntemus laantuu nopeasti. Sen jälkeen jälkimaussa voi makailla taljoilla ja katsella ikkunan lävitse tähtitaivasta joka tuikkii kepeässä syysyössä. Tunnelma on hyvä, mutta taivas pilvistyy kuitenkin aika nopeasti ja taika häviää.

Edradour Ruby Port Cask 8yo 46%

Ensimmäisenä vaikutuksen tekevät arvokkaasti valuvat öljyt. Niissä on jotain häivähdystä suuruudenpäivistä ja karismasta, joka ei hätäile. Nuuhkaisu paljastaa hedelmäisyyden ja oikeastaan hyvin prinsessamaisen tuoksun.

Maistaessa pisto tulee kuin värttinästä mutta pian polte tasaantuu vadelmaisiksi suudelmiksi, jotka hymyilevät kesäisessä auringossa. Makuelämys vaihtuu makean ja marjaisen sekä anopinkatseen välillä. Tässä on linna, jossa on 65 ovea mutta ei yhtään lohikäärmettä.

Jälkimaku on hyvinkin hekumoiva ja nautinnollinen, mutta pieni ilveily löytyy silti suupielestä. Loppujen lopuksi olen yllättynyt, tämä on varsin hauska ja erilainen viski.

 

Royal Brackla S. Highland 12yo 50%

Kuningattaren (Elizabeth II) 60-vuotisen hallinnon juhlaviski paljastaa lasista oikein kivat öljyt. Ei  voi kuitenkaan puhua majesteetille sopivasta valumisesta, mutta työläismaisesti voi sanoa “Ihan jees”.

Tuoksu sen sijaan on aristokraattinen. Se annostellaan alemmalle luokalle pistimin ja miekoin, koska kumarrus ja nöyryys eivät olleet riittävän syviä. Tässä on vihaa, ärtyisyyttä, syviä haavoja mutta myös vähän harvoja hampaitakin. Voiko tätä olla maistamatta?

Maku on kuin sopivasti ottaneen runoilijan sulkakynästä. Monipuolinen, rönsyilevä, sekava mutta myös oivalluksia sieltä täältä löytävä. Toinen suullinen paljastaa hovin kieroilun, joka on pinnalta pehmeä ja siloiteltu mutta sisältä teräväreunainen ja pettävän karkea. Jälkimaku on loppujen lopuksi varsin maittavan oloinen ja nautinnollinen.

Tämä viski vaatii selkeästi tietyn aikansa ja sopivan paikkansa muiden juomien sarjassa. Väärään paikkaan laitettuna, seuraus on kuin yrittäisi tehdä Tudorseista käsityöläisiä. Meteli on kova, mutta mitään ei tapahdu. Mutta kun seurassa on hoviväki ja lähettiläät, käytöskin muuttuu toimivammaksi.

 

 

 

“Kun kiukaalle savuista viskiä sihahtaa, sen tuoksu saunojiin kolahtaa”

Teerenpelin KASKI – kaskimaitten janojuoma

Kaukaisina aikoina, silloin kun vielä kaskimaatkin käännettiin satojen käsien voimalla, tunnettiin pohjoisen sitkeässä kansassa sisua. Silloin naurettiin kovalla äänellä, jos nauratti. Usein taisimme olla yrmyjä, mutta ystävällisiä. Paitsi jos naapuri kävi luvatta katiskoillamme. Erällä oleminen ei ollut se tarkoitus, vaan saaliin pyydystäminen ja ruokavarastojen kartuttaminen. Iltaisin korsujen ja laavujen luona vedestivät savujen ärsyttämät silmät kuin keltaiset hankireiät ja tarinat kulkivat suvusta sukuun, sankarteosta toiseen. Näissä tunnelmissa myös katajien takana syntyivät ne sanojen suuhun kantajat, tippuen pitkän rännin päästä astiaan ilta toisensa jälkeen..

Teerenpelin Kaski (Distiller’s Choice, 43%, pullo 181) on muistutus siitä, että emme elä aivan metsässä. Mutta haluamme metsään ja kaskimaille. Kokeilemaan, etsimään jotain kadotettua ja hakemaan sitä löytämätöntä. Kokeilunhaluinen kansa (kyllä minä tuonne luodolle uida jaksan!) ei pelkää vaan joskus hyppää tuntemattomaan järveen korkealta vain huutaakseen kovaan ääneen että minä tein sen! Siinä voi myös epäonnistua, mutta tälläkin kertaa voidaan palata hymyissä suin rannalle mukavien juomien ääreen.

Tässä elämän vedessä on kerrankin sitä jotain, mitä Teerenpelin viskeistä on puuttunut. Tämä ei ole savuinen tai äärimmäisyyksien viski, tämä ei ole – valitettavasti – edes suomalaisin mauin täytetty. Eikä, nimestä huolimatta, käytetty potentiaalia hyväksi ottaa sanaleikki todeksi ja tehdä tästä tynnyrivahvuista. Vähän epäilen, ettei tämä ole myöskään yhdestä tynnyristä mutta en löytänyt siitä informaatiota. Sepäs vasta olisikin ollut nimelle kunniaa tekevä!

Kaikesta huolimatta, ei tätä voi haukkua. Tämä on VISKI. Kerrankin Teerenpeli siis onnistui! Kuusi vuotta taitaa olla tämän juoman ikä. Mutta minkälainen viski?

Tuoksussa on paljon sherryä, makeutta, hedelmiä ja vanilijaa. Siinä ja siinä itselleni, meneekö tämä ylitse sherryisenä mutta ei. Tämä on se hyvin kypsynyt hedelmä taskunpohjalla, jota iltapäivällä on hyvä kaskipellon kupeessa kuoria ja maistella. Pehmeä, imeläkin, mutta todellakin tulee tarpeeseen.

Öljyt ja värit ovat hyvin miellyttävät. Niidenkin mukaan, tässä puhutaan aidosta viskistä eikä suinkaan korpikuusen kyynelistä. Maku ei hyökkää, vaikka onkin aika tymäkän sherryinen. Pian ensimmäiset avokämmenen iskut, joita kuitenkin aina saa ottaa vastaan kun on hidas väistämään, osuvat ja kirvely katoaa. Vanilijaa, hedelmää, monipuolisuutta. Mukava yhdistelmä erilaisia makuja mutta kuten laulut Juhannusyössä – ne katoavat pian kaukaisuuteen kunhan joku on kumauttanut laulajan hiljaiseksi. Tämäkin kaski sammuu pian, jättäen suuhun vähemmän jälkimakua kuin toivoisi. Maku on vahva mutta tähdenlento. Kuitenkin tämä peittoaa todella helposti vaikkapa hollantilaisen Owl Whiskyn makumaailmassaan.

Suomalaisittain ei yksi suullinen kuitenkaan riitä. Joskus ei pullollinenkaan. Kanteleen soidessa ja ikäihmisten poistuessa takavasemmalle on hyvä jatkaa maisteluita. Aavistus savua alkaa nostaa päätään, vai päätyiköhän joku tanssimaan liian lähelle nuotiota? Kyllä se on tämä viski, jossa on kuin onkin vähän savua! Tästä on hyvä jatkaa, sanoi serkkupoika ja tuikkasi kasken tuleen. Mistäs saataisiin tervaa, tuhkaa ja hiiltynyttä puuta tähän vielä?

Kuten hyvät juhlat, tämäkin hiipuu aikanaan. Maku katoaa suusta, tuoksu lasista. Pian ei muistakaan että mitä tuli maisteltua mutta onneksi on aina seuraava kaskenpoltto edessä!

Jonkinlaisena loppukaneettina voisi kiteyttää että Teerenpelin KASKI on ihan hyvä viski. Ei hintansa arvoinen, mutta kuriositeettinä tähän halusikin tutustua. Miellyttäväkin ja varmaan kun saa pullossa ilmaa ajan kanssa tuo hyvinkin voi parantua kun terävimmät maut vähän viilaantuvat. Hyvä veto tislaamolta myydä tätä puolen litran pullossa, niin hinta pysyy edes jollain tapaa kurissa.

Toivottavasti suomalaisia viskejä tulee vielä paljon lisää! Olisi hyvä nähdä enemmän kokeiluja, ja rohkeutta peliin myös. Suomalaisia kaskimakuja, tylyyttä ja periksiantamatonta luonnetta! Tätä kannattaa maistaa, muuten jää paitsi jotain tämän maan kulttuurista. Tehdään tästä legenda!