Smokehead Extra Rare – savuista kipinää salaisuuksien laaksosta

Viipyilevä vieno tuuli, tuo mukanaan tuiskahduksen värssyä savuisesta lausunnasta. Vaimeana matkaa shamaanien ääni laaksossa, johon näkyvyyden peittää ikuinen usva. Sieltä tänäkin yönä, täydenkuun ja tähtien laupeasti kun sallimana tuoretta vasaa syövät, nousee korkealle savu, johon salamat korkealla lyövät. Puiden latvukset näkyvät sumun keskellä, kotkat kiertelevät laakson ympärillä vahtien. Tässä välissä herää kysymys, uskaltaako sinne vaeltaa vai seurataanko jänöjen jälkiä. Salaisuudet sinne on kätketty, eikä niitä ole jokaiselle tarkoitettu. Maailma on kääntymässä, tulevaisuus heräämässä. Eikö meidänkin tulisi olla rohkeita ja varmistaa, että olemme ihmisiä emmekä hiiriä?

Smokehead Extra Rare ei ilmeisesti eroa tavallisesta Smokeheadista, paitsi että tätä myydään pääasiassa lentokoneissa ja lentokentillä litran kokoisena pienannoksena. Vahvuutta on, vähän tylsästi, 40%. Tislaamo, josta tätä saadaan, on salaisuus mutta kuiskuttelut kertovat että Ardbeg olisi vahvoilla. Tosin oman makukielen, riippuen maistelun olosuhteista, mukaan yhtä hyvin Caol Ila osuisi kohdalleen. Tyyli on hyvin aggressiivinen pullossa ja tölkissä, ainakin mielikuvamainonta on kohdallaan.

Tuoksussa on paljon beggimäisyyttä ja kullilamaisuutta. Merta, savua ja ilkikurisuutta. Hedelmäisyys, pehmeys ja suola osuvat hyvin esille.

Maku on alussa kaukana Caol Ilasta kyllä. Laimennettu Ardbeg kyllä tulee mieleen. Savua löytyy ihan kivasti, mutta viski on vähän vetinen tavallaan. Sitä on tottunut aika jytiseviin makuelämyksiin, mihin tämä ei kanna. Toisilla suullisilla alkaa erottamaan eri tavalla makuja, toffeeta mainostavat tölkissä ja se löytyy. Savu saa enemmän alaa, hedelmäisyys pitää maistelun hyvin virkeänä. Suussa pyörittely erottaa esille monipuolisuutta, suolaa ja savua. Savua oikeastaan alkaa nousemaan lopussa enemmän ja enemmän, kuin kytevästä nuotiosta.

Harmillisesti tämä on jätetty vähän laimeaksi, 48% olisi voinut antaa viskille enemmän tylyyttä ja luonnetta. Nyt on haettu helpohkoa viskiä juotavaksi, mutta miksei myös maisteltavaksi. Sarjassa nousee varmasti savuisena esille, mikäli tätä edeltää vähäsavuinen tai savuton viski. Monet tölkin avainsanat, kuten “raikas”, “turpeinen”,”savuinen”,”maistelu”, “pitkä jälkimaku” pitävät hyvin paikkansa. En kuvaisi tätä termeillä hirviömäinen, mieltä järisyttävä, rikas tai massiivinen kuitenkaan vaikka hyvä viski onkin kyseessä.

Erinomainen tuliainen tai lahja. Helpompi maistella ja tutustua savuviskien makumaailmaan kuin perus Laphroaig 10yo. Viskisarjassa oikein sopiva viski laittaa alkuun tai sopivaan väliin tuomaan keinuntaa ja erilaisuutta.

Jälkimaku on kyllä pitkä ja savuinen. Oikein miellyttävän savuinen. Vähän nokinen ja tuhkainen, mutta niin sen pitää ollakin!