Port Charlotte –projekti etenee Bruichladdichilla. Viimeisimpiä tulokkaita ovat PC10 Tro na Linntea (through the generations), PC10 normaali sekä the Peat Project. Tavoitteena turpeinen ja maistuva viski. Pääsin maistamaan PC10 tynnyrivahvuista (59.8%) viskiä, jota on pullotettu 6000 pulloa. Tämä yksilön ollessa nro 5087.
Tuoksu lupaa paljon. Se on väkevä, vahva, turpeinen ja täynnä pidätettyä energiaa. Mutta se on myös monisyinen, ikuinen, rauhallinen ja ristiriitainen. 10 vuotta kypsennystä, mitä se onkaan tehnyt Port Charlotelle?
Maku iskee kovaa. Ensin tulee hyökkäys kuin raskaan ratsuväen rynnäkkö päälle. Erittäin vahva, erittäin pysäyttämätön. Seassa lentää tykinkuulia jotka riistävät makuhermot sijoiltaan ennenkuin jatkavat syvälle aivokuoreen. Tämä viski on voimakasta, eikä tämä ole helppoa maisteltavaksi. Maku on aivan erilainen kuin PC9, jossa oli mukana makeutta ja sherryä. Tässä on kuivuutta ja karkeutta. Mutta paljon turvetta, paljon erilaisia makuja jotka toisella sipaisulla alkavat löytää paikkansa. Makuhermo toipuvat ensimmäisestä aallosta ja ovat jo paljon paremmin järjestäytyneitä ottamaan vastaan seuraavan rynnäkön. Maut tulevat esille, jälkimaku säilyy pitkään ja seassa on tammea ja hedelmällisyyttäkin. Mutta erittäin kuivana. Vanilijainen tammi alkaa löytyä enemmän ja enemmän seasta, samalla kun se jää kielelle ja sen taakse maistumaan. Aivan loistava!
Siinä missä PC9 oli makea ja vahva, tässä on menty vähän erilaiseen suuntaan. Hiukan saattaa sherryä olla maussa, mutta se tulee aikanaan hienotunteisemmin esille. Tätä viskiä ei kannata tarjoilla kuin kokeneille maistelijoille – eikä sarjan ensimmäisenä. Paljon paremmin maut saa esille kun suu on tottunut ensin vähän muihin viskeihin ja mukana on sopiva viski, johon näitä makuja saa verrattua.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.