Hämyiset kujat ovat taas kuiskailleet asioita. Miehet mustissa, naiset huppujen alta ja mystiset viestit oven alta sujautettuna ovat kuiskutelleet että Bruichladdichin tislaamolla kuplii ja porisee. Uusi Octomore on kuin onkin tulossa elokuussa. Mikä se on, sitä ei kukaan suostunut, peukaloruuveista huolimatta, paljastamaan. Rohkeasti arvaillen ja tähdistä ennustaen, veikkaisin että sieltä tulee jotain jossa on tunnus 6.1.. Kuvan pullo ei liity tapaukseen, eikä läheinen suo sisällä kertomuksia!
Täältä löytyy tarinoita sekä legendoja savuisista juomista joita tuolta turpeen valtakunnasta, Islayn saarelta, löytyy.
Tales and legends of smoky drams, mystical peats and seducing waters. I blog in English and Finnish from now on.
Friday, April 12, 2013
Uutta Octomorea tulossa!
Thursday, April 11, 2013
A.D. Rattray Caol Ila 19 YO, vai onko tämä sittenkin 18 YO
AD Rattray on jälleen yksi indie-pullottaja. Heidän tavoitteenaan on löytää, pullottaa ja myydä viskejä joilla on merkitystä. Sain käsiini pienen samplen yhtä heidän tarkkaan varjeltuja salaisia elämän vesiään. Islayn tislaamo on Caol Ila ja vähän on hämmentävää, onko nyt kyseessä 19YO vai 18YO viski. Merkinnät samplessa vievät samoihin tietoihin, kuin mitä heidän verkkosivuillaan on. Mutta kuten tiedämme, ei aina verkkosivuja päivitetä kuin luostareissa kääröjä. Molemmista käy selville kuitenkin sherry-tynnyreissä kypsyttely.
Lasin reunoille tämä juoma muodostaa helminauhan, joka ei tunnu laskeutuvan lainkaan. Se on siro ja kepeä, eikä kerro vielä minkälaiseen kokemukseen tässä pääsee tuntemaan. Tuoksussa on selkeää kullilaa ja siihen liittyy savua ja suolaa. Oikein miellyttävä tuoksutella ja hyökkäävyys, 56.7% vahvuudesta huolimatta, pysyy taustalla. Se vähän haroo miekankahvaa ja väläyttelee terää joten luonne alkaa paljastua. Mutta erittäin miellyttävä.
Maku on täyteläinen ja ylitsevuotava. Sherryä ja tynnyriä, savua ja kokemusta. Vuosikausien valmistautumista. Erittäin öljyinen, kuin yrittäisi kiivetä linnanmuuria ylös samalla kun (onneksi ei niin kuumaa!) öljyä valuu pitkin seinää. Lopuksi se sytytetään tuleen ja jäljelle jää savua sekä poltettua makua. Kun muurilta ote lipeää, tippuu öljyiseen lammikkoon jonka liekit nuolevat vaatteet lopullisesti karrelle.
Makua löytyy, enemmänkin kuin odottaisi. Jälkimaku suussa kestää hyvin pitkään, mutta karrelle palanut liha maistuu siinä pääasiallisesti. Ei voi sanoa, että tämä olisi mautonta! Omaan kieleeni tuo poltettu sherry voisi olla hiukan vähäisempi määrältään. Raju kokemus, vaikkei suoraan lyökään kasvoille.
Saturday, April 6, 2013
Caol Ila 2000 63.7% the Ultimate – Kaataa isolla kädellä
Aivan yhtä ehdoton on tämä The Ultimate Caol Ila. The Ultimate Whisky Company ei ole itselleni aikaisemmin tullut vastaan. Mutta tämän yhden maistiaisen syvällä kokemuksella on pakko sanoa että nimi kyllä kuvaa loistavasti heitä. Tämän firman pullotteisiin on tutustuttava jatkossakin.
The Ultimate Caol Ila 2000 on 11 vuotta (3 päivää vajaat 12) kypsytelty Caol Ila. Tislausvuosi, jonka ehkä voi jo arvata, on 2000. Kyseessä on yhden tynnyrin erä josta on tiputeltu 303 pulloa, tynnyri kulkee numerolla 303877. Hogshead-tynnyri on ollut kyseessä, etiketistä lukien. Viski on mukavan tynnyrivahvuista (63.7%) tehden siitä varsin tymäkkätä.
Tuoksussa on enemmän vasarointia kuin Bahcon tehtaalla. Tässä isketään eikä vain meinata. Voisinpa ehkä kuvata sanalla ärhäkkä tai Lyö kovalla kädellä. Seasta löytyy kyllä myös satunnaisia läimäytyksiä tammenoksilla ja vähän makeuttakin valutetaan avoruhjeisiin. Lopuksi, mikäli silmät vielä liikkuvat, lisätään savua nostamaan kirvelyä omaa luokkaansa. Houkuttelevaa! Luonne on tuoksussa hyvin teräksinen ja anteeksiantamaton.
Maku hyökkää ensin kielelle ja kitalakeen kuin romurallin lähtölaukaus. Siinä ei väistetä eikä jarrutella vaan talla pohjassa liikutaan minkä volkkari liikkuu. Tämä autoke on kyllä varustettu ylimääräisillä nitroilla, sen verran notkeasti tämä laajenee räjähdykseksi. Hetken sirpaleiden keräämisen jälkeen makeus ja sherryisyys nousee esille, monipuolistaen tämän alaville tuntureille, savuisille nummille ja keskiyön auringon miellyttävään kajoon. Jäljelle jää todella miellyttävä maku ja kaikki se alun töniminen jää kauaksi muistin syviin onkaloihin.
Melkein turha kirjoittaa, mutta tämä on siis haastava viski. Ultimate Fighter. Ritari, joka ei luovuta vaikka pari raapaisua lihaksiin olisikin sattunut. Tässä on myös noitamaisuutta, pahuutta mutta samalla sitä pehmeää puolta jota ei niissä yleensä koe. Kolikon kaksi kasvoa, tislattuna yhteen pulloon. Voisin kuvitella että Highlanderit tai Speysaiderit eivät tästä oikein välitä, mutta savuja ja rajuja kokemuksia hakevalle tässä on Kaataa isolla kädellä!
Wednesday, April 3, 2013
Caol Ila 15YO Old Malt Cask – savuisen metsän kasvatti
Labyrintti vangitsee kehon ja mielen. Se pakottaa juoksemaan paniikissa, kompastelemaan ja kompuroimaan kauhussa. Loputtomat käännökset, mielen sekoittavat kuvatukset. Valoa lepattaa soihduista, öljyinen tuli ja savu työntää polvien varaan, keuhkojen ja veren huutaessa happea. Kontaten kohti pientä tuulenvirettä, ahnaasti imettyä viileää ilmaa. Kaiken painostavuuden tieltä löytyy luukku josta oikotie ja jyrkät portaat laahustavat ylös. Ylös. Ylös. Kunnes kuu ohjastaa lopuksi ulos, tähtien keskelle. Katsomaan komeettaa joka jyrää pitkin taivasta majesteettisen hitaasti. Pitkä häntä huiskii itää ja länttä tasaisesti, puolueettomasti. Korkealla vuorella maailma levittäytyy jalkoihisi ja kaukaiset vartiotulet kohottavat savuisia liekkejään kunnioituksena maailman kantta halkovaa yön ruhtinaan ilmestymistä kohtaan.
Old Malt Cask, eli Douglas Laing & Co valikoi mitä he pullottavat. Nyt on listalle päässyt Caol Ilan 15YO tynnyri (5514, Refill Hogshead, 258 pulloa, 50%) ja mitä tuntemuksia se saakaan aikaiseksi! Tämän tarinaan osuvat notkuvat hirret, räiskyvät tulet ja nuotion savuinen henkäys. Makeat huulten kosketukset, väkevät läimäytykset ja salaperäinen hahmo metsän siimeksessä. Pelkoa ja riemua.
Tuoksu kertoo makeudesta, etelän hedelmistä savuisella nuotiolla. Leveästi puhuu tämä murteella, mutta ei ole kysymystäkään etteikö vaeltaja olisi saarelainen. Matkaa on puheiden mukaan tehty soutuveneellä yli kymmenisen vuotta, mutta aina on pientä liioittelua matkassa.
Maku leikkaantuu tajuntaan kuin terävä veitsi poron sisäfileeseen. Räiskyvä kuin revontulien tanssi, pehmeä kuin nuoren vaimon iho, raju kuin nyrkki joka läiskähtää puolustuksen alle. Tunne on kestävä, kompleksinen, makea ja savuinen. Tätä ei odottanut, mutta salaisesti sitä on aina toivonut. Juomaa on pakko ottaa toinen suullinen, nauttia nyt vähän pehmeämmästä kokemuksesta mutta joka iskeytyy syvälle sisuksiin kerta toisensa jälkeen. Jäljelle jää suuhun makeaa päärynää ja savua. Todella ilmiömäisen mukavasti savua ja myös tervaa. Hirret jotka ovat odottaneet, ovat saaneet luovutettua tynnyreihin sitä mitä on vaadittu. Nyt ne voivat hiiltyä rauhassa ikuisuuteen.
Loppumaku on pitkä ja monimuotoinen. Vivahteita löytää, kun haluaa etsiä. Salakirjoitusta, näkymätöntä mustetta, kiveen hakattuja kuvioita. Maku kestää ja kestää, tehden tästä todella kokonaisvaltaisen ja pitkän kokemuksen. En uskoisi Caol Ilaksi kovin helposti, mutta kun sen tietää tislaamon kyllä tunnistaa.
Suosittelen maistamaan!
Friday, March 29, 2013
Wasmund’s Single Malt Batch 50 – maku jota et ole kokenut (hyvällä! .. ainakin joidenkin mielestä)
Tuoksu on jotain, mitä todennäköisesti et ole ihan lähiaikoina kokenut. Puisen veneen kansi, iäkäs ja kokenut, joka on jo auringossa haalistunut ja jättänyt suolan, makeuden ja tervaisen tuoksunsa. Kuivunut pöly, joka on paahteessa kypsynyt vanhan ladon sisällä jossa venettä säilytetään talvet. Vahva, väkevä ja erilainen tuoksu joka vaatii helposti totuttelua.
Maku on ärhäkkä kuin terävä myrskyaalto jossa vene keikkuu. Kaadut pitkällesi, kielesi nuolee tiikkiä ja öljyisiä reelinkejä. Väkevä maku, joka iskee rajusti. Työkoneet, kirsikkatynnyrit, savua löytyy myös hiukan – lieneekö kokilta päässyt tuli vähän karkaamaan?
Tämä ei ole mitä jenkkiviskiltä on totuttu odottamaan, todellakin kaukana siitä. Pidän tästä monesta syystä: tämä maku on miellyttävä, ei polttava. Se on aivan erilainen kuin mitä Islayn saarelta tulee, mutta luonteikas ja vahva kuin venäläinen painonnostaja, kuitenkaan olematta yhtä karkea ja viinaanmenevä. Jälkimaku on miellyttävä ja kestävä. Mutta tämä ei tule olemaan kaikkien mieleen. Kaukana siitä. Mutta tämä ei ole mitään bourbonia olemukseltaan. Tästä joko pitää, tai tätä vihaa. Minä valitsin pitämisen. Mikäli mahdollista, kannattaa ottaa kokemuksena dramillinen tätäkin.
Wednesday, March 27, 2013
Bruichladdich 3D3 third edition–kolme yhdessä
Kevät ei tohdi saapua. Lumi iskeytyy maahan tuulen paiskomana ja vanhat puut huojuvat naristen vastalausettaan. Päivä on jo voittamassa yötä vaikka kesä on vielä kaukana. Revontulien komea räime valaisee yhtäkkisesti valjenneen tähtitaivaan ja hännät huiskivat Orionista Pohjantähteen. Säkenöivät valot hävittävät todellisuuden ja jäljelle jää mystinen olotila, joka paljastaa nuotion ääreen salaisuuksia. Rätinä ja väreilevä hiljainen humina kirjoittaa viestinsä savuun, joka kohoaa kohti loputonta väriskaalaa jonkamoista ei ole nähty aikoihin. Bruichladdicch 3D3 on salaisuuksien verhoama. Sitä pidetään usein piilossa, eikä näitä vilauteta satunnaisille sporttipubissa enemmän viihtyville. Tämä on nektaria, jossa kulminoituu Bruichladdichin ääneen puhumattomat reseptit. Mestarit hämyisissä kellareissaan saavat joskus ajatuksia, joita he eivät ehkä malta kirjoittaa ylös. Väkevät sanat sekoittuvat mustiin tynnyreihin, sisältö valuu kuin hidastettuna kuplivaan sammioon. Olen kuullut, että tässä tapauksessa oli ajateltu sekoittaa useammankin erilaisen tynnyrin sisältöä muinaisten taikojen painikkeena. Jokaiseen tynnyriin oli merkitty Bruichladdichin salaseuran symbolit. Kolme oli mestareita, kolme tynnyreitä. Yhden juoman he esiin sieltä manasivat.
Tuoksu paljastaa maltaita kolmia. Bruichladdic, Port Charlotte ja Octomore. Näissä juomissa on monimuotoisuutta, kuninkaita, narreja, noitia ja saaren kivettyneitä henkiä. Yhteen nivottuna, samaan pulloon sullottuna. Turvetta, savua, historiaa, vitsejä, näitä kaikkia voi tästä erottaa jos rohkenee.
Makua on Octomoren noidantuhkasta leikattu, kuninkaitten salongeista väkevöitetty. Port Charlotten turpeinen savu toimii yhteenkuuluvuuden osoituksena. Tämä ei ole villien taistelutarinoitten juoma, mutta ei myöskään hienojen lordien ylvästely. Tämä on tehty tekijälle, joka ei jätä asioita muiden huoleksi vaan laittaa järjestyksen elämään, tuo kaaoksen rauhallisuuteen.
Hetket vierivät, ajatukset vaihtuvat. Lopuksi on hyvä pysähtyä, ajatella kolmea mestaria ja jo lahonneita tynnyreitä. Muistella, miettiä tulevaa. Maku ja tuoksu jää olemaan kielelle, kadoten vähitellen kuin tähdenlento yötaivaalle.
Tuesday, March 26, 2013
Viskiuutisia: Kilchoman Machir Bay 2013 ja Loch Gorm!
Onhan se välillä kerrottava uutisiakin. Kilchoman on kunnostautunut ja laittanut tynnyreistä pulloihin Machir Bay 2013-version. 2012-versio olikin aivan erinomaista. Nyt uusi versio on vekoitus 4 ja 5 vuotiaita Kilchomanin viskejä (ex bourbon-tynnyreissä maanneet) ja näiden kaveriksi on lisätty 4 vuotiasta Kilchomania joka odotteli maltilliset 4 viikkoa Oloroso-sherrytynnyreissä makua saadakseen. Tätä todellakin odottaa mielellään.
Loch Gorm on sen sijaan uusi tulokas Kilchomanilta. Se on eräänlaista jatkoa viime vuonna ilmestyneeseen Sherry-versioon (joka oli muuten hyvää, kun pääsin maistamaan!) joten odotukset ovat tämänkin osalta kovat. Tämän pitäisi tulla saataville 8.4.2013 joten aivan kohtapuoleen. Erä on 10 000 pulloa, joten aivan jokaisesta kaupasta ei välttämättä omaa kappaletta löydä. Kilchoman aikoo julkaista Loch Gormia aina sopivin väliajoin kypsempänä versiona, joten tämänkin kehittymiselle on odotettavissa jatkumo. Loch Gorm on Kilchomania, joka on saanut kypsyä ex-Oloroso Sherry tynnyreissä (butts, vajaat 500litraiset) rauhassa koko reilun viiden vuoden ajan. Lisäksi Gorm on käynyt makoilemassa kuuden viikon ajan vähän pienemmissä ex-Oloroso Sherry-tynnyreissä (hogshead, vajaat 240 litrainen) saadakseen lisää luonnetta. Luvataan savua ja mausteista luonnetta.
Normaalisti puhdas ex-sherrytynnyrikypsytys ei olisi herättänyt minussa kovin suuria intohimoja, mutta kuten jo mainitsin: viime vuoden Sherry-versio Kilchomanista oli yksinkertaisesti hyvää. Muutenkin Kilchomanin makumaailma kiehtoo itseäni, joten odotan innolla että pääsen tätä elämän vettä maistamaan!
Kuvat: Kilchoman Distillery