Ardbeg Corryvreckan – pyörre, joka ei laske irti

Myrskyn keskellä puhaltava trombi, joka tempaisee varomattoman mukaansa, piiskaa maisemaa ja levittää hävitystään. räiskyävä metsäpalo halkoo metsää ja ajaa asukkeja karkuteille. Salamat nuolevat kukkuloiden kurottavia sormia ja jyrinä kaikuu kurujen ja harjujen reunoista kumisten pitkin erämaista jänkää kauas tuvan seinien sisäpuolelle. Luonto on herännyt.
Tuoksu, joka odotuttaa jotain erinomaista. Pitkät hetket, joiden aikana ehtii maalaamaan mielessään tauluja tulevasta, kurkistamaan pimennossa olevan kulman taakse. Mysteeri, jota ei vielä ole ehditty selvittämään. Corryvreckan, pyörre joka syö sinut. Tämä viski on nimetty tuon harvinaisen luonnonoikun mukaan, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Näissä on paljon samaa.
Ardbeg Corryvreckanin ikää ei kerrota. Se on tullut tavallaan korvaamaan vanhan Ardbegin Airigh Nam Beistia, joten seassa on varmasti jonkin verran vanhempaakin beggiä. Maustakin päätellen. Tämä myydään tynnyrivahvuisena (57.1%) joka vain vahvistaa sen piirteitä miellyttävästi.
Tuoksu todellakin antaa odottaa maistuvaa juomaa. Savu ja turve tuntuvat vahvasti ja niistä tietää ettei nyt ole tulossa mikään hepponen makuelämys.
Maku ei ole alkuun niin tyly, mutta pyörre ottaa vauhtia samalla kun sitä makua pyörittelee kielen päällä. Se voimistuu ja voimistuu, tempaisten kierroksiinsa täydellisesti. Elämykset seuraavat yksi toistaan, karkeaa, luonteikasta, pehmeää ja leveää makua. Savu ja turve, Ardbegin tunnusomaiset maut viekoittelevat, hallitsevat ja tylyttävät. Maku on monipuolinen, mausteinen, raikaskin, muuttuva. Tämä on mainio elämän vesi, yksinkertaisesti. Ei varmasti helppo ja mitä pidempään tätä malttaa maistella, sitä enemmän makuja alkaa löytymään. Jokaiselle jotakin – kunhan uskaltaa ensin astua veteen ja antautua pyörteen vietäväksi!
Jälkimaku säilyy pitkään suussa. Turve ja savu eivät halua laskea irti lainkaan, tunnelma tasapainottuu, rauhoittuu ja vähitellen myrsky seesteytyy. Aurinko ilmestyy pilvien takaa, tuuli tyntyy, ja aallot keinuttelevat rauhallisesti kohti kaukaista ulappaa. Jälkituoksu lasissa on mausteinen, turpeinen ja savuinen. Ardbegiksi tämän tunnistaa heti, maistelun aikana ja sen päätteeksi. Ei petä sitä, joka tästä makumaailmasta pitää. Ehdottomasti yksi omista suosikeistani!

Octomore 5.1. (5_169) – savujen tyranni

Susien laukka ja ulvonta lumisen järven jään keskellä. Kauhun siivittämänä hiihtää muinaisten kalliomaalausten taiteilija turkikset päällään kohti kaukaista asutusta. Kuinka kauan sudet jaksavat häntä seurata, verenhimoisina jahdata? Lisää jahtijoukkoja liittyy yksinäisen ihmisen metsästykseen ja hän huomaa että niillä on suunta ja tarkoitus. Hänet ajetaan kohti noidan luolaa. Noidan, joka on leirituliturinoiden mukaan tapettu ja poltettu kerta toisensa jälkeen. Pahuuden kuolleeseen metsään, Akan temppeliin, jossa Tursas karkeloi aina täydenkuun aikaan. Sieltä nousee jo savu, valmistelevat varmasti keittotulia. Kauaksi jää tämä maailma, Veen Emonen ja Tapio sekä maalliset ilot. Kohtalo löysi taiteilijan.

Octomore Ochdamh-mòr 5.1 on Bruichladdichin uusin hirviö savuisten ja turpeisten viskien saralla. Maltaiden PPM-luku on hilattu arvoon 169 ja prosentit tynnyrivahvuisena huitelevat hiukan matalampana, ollen 59.5%. Vahvaa ainetta siis. Pulloja on tehty 18000 joten loputtomasta varastosta ei ole kysymys. Octomore hakee vielä muotoaan, miten mestarit nyt keksivätkin tuoda tätä esille. Viski on siis viisivuotista ja se on kypsytetty tammitynnyreissä.

Maisteluun kannattaa varautua sillä, että ei aloita sitä suinkaan tällä viskillä vaan kannattaa maistaa referenssiksi ainakin yhtä savuviskiä pohjalle. Se korostaa tämän eroa ja valmistelee hiukan suuta vastaanottamaan jotain mitä se ei ole aiemmin kokenut.

Tuoksu on savuinen. Siinä on pistävyyttä, pahuutta ja tylyyttä. Se kertoo äärimmäisestä kokemuksesta, uuden ajan alusta. Siinä on kuitenkin myös makeutta ja houkutuksen syvää viettelystä. Susien ulvontaa ja seireenien laulua. Tämä viski kauhistuttaa ja koukuttaa.

Maku jatkaa tällä linjalla. Se on alkuun kuin joutuisit susien hampaisiin revittäväksi, mutta makeus tuo siihen seireenien suudelmien loputtomat kadotukset ja onnellisuudet. Tunnet jääväsi koukkuun, mutta myös tuhoon. Et vain välitä siitä, kuinka joudut kärsimään vaan tuudittaudut siihen pehmeään hetkeen joka voittaa kaiken muun. Pullossa on hyvin kuvattu tätä rautahanskaksi, jonka ympärille on vedetty samettikäsine. Lopputulos on juurikin kuvatun kaltainen: täynnä karuutta ja tylyyttä, mutta myös sietämätöntä pehmeyttä. Vastakohtia. Tämä on toinen maistelukerta itselleni tätä juomaa ja on pakko sanoa että pidän tästä yhä enemmän. Aivan loistava maku, joka kestää kyllä pitkään suussa. Ensimmäisellä kerralla tuntui, että jälkimaku katosi kesken mutta siitä ei ole enää merkkiäkään.

Savuinen turve ja makeus velloo kielellä ja suussa pitkään ja hartaasti. Maussa hyvin kuvaa myös sitä, että tämä on poltetun maan tarina. Metsä, suo ja jänkä savuaa poltettuna ja hiipuvana lasissa, vieden mielikuvituksen kauas menneisyyteen järvien ja metsien keskelle. Aikaan, jolloin kalliomaalaukset saivat värinsä. Jälkimaku kiemurtelee ja aaltoilee todella pitkään, antaen elämyksiä maistelijalle kerta toisensa jälkeen.

Octomore 5.1. on pehmeämpi kuin noitavainojen tuhkan läpi tislattu 4.1. Tässä on enemmän houkutuksia, enemmän pehmeään kiedottua hammasta, sen sijaan että tämä olisi vain tyly ja paha. Tämä viettelee ja vie mukaansa loputtomalle matkalle jonne kadottaa itsensä. Saa nähdä tuleeko tästä tynnyriviimeistelyä vai hyppäävätkö numeron ylitse, kuten tekivät kolmossarjan kanssa.

Missään tapauksessa 5.1. ei ole helppo elämän vesi. Kokemusta vaaditaan paljon. Mutta tältä on myös oikeus vaatia paljon. Suosittelen maistamaan, jos vain on mahdollista! Siinä missä jotkut hyppäävät varjon varaan täysin toimivasta lentokoneesta (tai BASE/kalliojyrkänteeltä kohti alla näkyvää kivikkoa) tämä antaa viskinharrastajalle äärimmäisen kokemuksen! Kumpikin vie ihmisen pois tästä maailmasta, etsimään viimeistä houkutusta!

Ardbeg Galileo, viimeisten korpimaitten juhlistaja

Pistävä pakkaskeli puree jähmettyneitä poskia. Kuu loistaa tähtien kanssa pilvettömältä taivaalta, vain jokunen pilvenharso yrittää estää tuiketta saavuttamasta tihrustavia silmiä. Ilmassa on suuren odotuksen tuntua. Piilossa vuorien keskellä, kaukana pohjoisessa erämaassa odottaa alustallaan ihmiskunnan toivo ja tulevaisuus. Raketti, joka vie tähtiin jotain arvokasta, jotain salaista. Sen jylinää ja savua odotellessa maistuu piilopaikassa tuttu maku – savuinen viski.

Ardbeg Galileosta kirjoitin jo aikaisemmin ensikokemuksia, kuten myös on tietoa siitä mistä tässä on kyse. Vihdoinkin pääsin maistamaan tätä juomaa myös rauhallisessa paikassa, tutussa ympäristössä. Omaan tahtiin. On sanottava, että öljyt ovat tässä todella makeat. Ne luovat pieniä ja suuria pisaroita, helminauhaa, pitkiä paksuja valumia ja eksoottisia kuvioita. Väri on myöskin silmiäni miellyttävä, rauhallinen mutta paljon odotuttava.

Pullo ja paketti ovat Ardbegin tyyliin erittäin näyttäviä ja hauskoja. Laika-koira seikkailee pitkin avaruutta ja muutenkin Space 1999 osuu hyvin silmiin. Retrohenkisyys, ilkikurisuus ja Tintti-raketti. Aivan loistava, kuten Ardbegillä yleensäkin!

Tuoksussa on savua, monimuotoisuutta ja ardbeggimäisyyttä paljon. Mausteinen, paksu ja hedelmäinen. Todella monipuolinen ja yhdessä öljyjen värin kanssa tätä on mukava katsella ja tuoksutella pidempäänkin. Maku räjähtää suussa kuin tähtiin ammuttu raketti. Tuoksun elementit ovat vahvasti läsnä, mutta savu ja luonne tulevat erityisesti pinnalle.

Tämä on villi ja kesyttämätön elämän vesi, jolla on suurempi tavoite ja tarkoitus. Öljyisyys on vahvasti läsnä. Maku on leveä ja monipuolinen, syvä ja kestävä. Tässä mieli matkustaa niin tähtiin kuin kivikkoihinkin, kuun pölyyn ja kraatereihin sekä komeettaan, jota voi yrittää kesyttää sen syöksyessä läpi aurinkokunnan.

 

 

 

 

Pakko vain sanoa, että tämä viski meni parhaitten joukkoon. Ei ole paras, eikä luonnerikkain mutta monipuolisuus ja syvyys osuvat kyllä hyvin kohdalleen. Eroaa Supernovasta, vaikka jotain samankaltaisuutta Uigaedalin kanssa löytyykin.

Mitä enemmän tämä viski saa ilmaa, sen paremmin Marsala-tynnyrit tulevat esille. Erinomaista Ardbegilta. Jälleen kerran!

Ardbeg komitea (ja Galileo) matkalla tähtiin

Perjantaina 7.9.2012 vietettiin Helsingissä Kulttuuriareena Gloriassa Ardbeg komitean juhlatilaisuutta, jossa pääkohteena oli tietysti Ardbeg Galileo. Paikalle oli saapunut Suomen myyntiorganisaatiosta edustajia mutta myös lähettiläs Ardbegilta. Illan tiimellyksessä pääsimme maistamaan myös Ardbeg Galileota.

Mielenkiintoista oli tietää että Alligaattori ja Galileo ovat saaneet alkunsa erilaisista kokeiluista joita tehtiin tislaamolla kymmenisen vuotta sitten. Näiden molempien juomien ‘sydän’ löytyy niistä tynnyreistä ja ne on kuorrutettu Ardbegin normaalimmilla viskeillä, jotta siihen on saatu Ardbeggimaisuus tulemaan hyvin esille.

Galileo juhlistaa sitä, että pieni määrä Ardbegin maltaita on muhimassa kansainvälisellä avaruusasemalla. Siinä testataan, muuttuuko käymis- yms prosessit painottomassa tilassa verrattuna maanpäälliseen toimintaan. Samanlaiset testit tehdään maassa ja verrokkien tuloksia analysoidaan rinta rinnan. Tässä viskissä ei ole siis mitään avaruusmaltaita, vaan kyse on tämän erikoisen tapahtuman juhlistamisesta.

En ollut tarkemmin ajatellutkaan asiaa, mutta Ardbegilla on vain kolme viskiä normaalivalikoimassa: 10YO, Uigeadail ja Corryvreckan. Loput begit ovat rajattuja eriä, joita julkaistaan yleensä vuosittain. Viime vuonna Alligator, tänä vuonna Galileo. Hauskana pikkutietona oli, että 10YO on kypsytetty ensin ex-bourbontynnyrissä (first fill) ja sen jälkeen toisessa ex-bourbon-tynnyrissä jossa on jo aikaisemmin ollut kypsymässä argbeggiä (second fill). Uigeadail saa mausteita ja luonnetta siitä, että sen toinen vaihe on sherry-tynnyrissä. Corryvreckan taas tutustuu toisessa vaiheessaan French Oak-tynnyriin. Tynnyreitä käytetään kypsytykseen, ei viimeistelyyn.

Mutta Galileo. Tuoksussa on savua ja nokea, mausteita ja aivan loistavasti erottuvaa Ardbeggiä. Tätä juomaa mielellään tuoksuttelee pidemmänkin aikaa – niin loistava se on olemukseltaan. Maku herättää noen ja savun, öljyt ja mausteet todella tasapainoisesti kielen päälle. Makuja löytyy, pehmeyttä ja luonnekkuuta. Pullotusvahvuus on 49% ja se tuntuu aika hyvältä. Tietysti sitä miettii, olisiko noin 60% kuinka erilainen. Varmasti ärhäkämpi, mutta tässäkin on paljon rakettimenoa jo mukana. Voisi kuvata että tämä elämän vesi todellakin vie maistelijansa tähtiin ja uusiin elämyksiin. Maku kestää pitkään ja on erittäin antoisa.

Tilanne missä tätä maisteltiin, ei ollut ‘optimi’. Siellä oli hälinää, valoja, ja yli sata muutakin ihmistä. Fiilis on kuitenkin mainio, että tätä ei kannata jättää välistä. Itselläni menee samanlaiseksi kuin Alligator. Ardbegiä, mainiota sellaista. Makuja, maustetta, luonnetta. Hiukan pehmeämpi kuin krototiilinhampaat, vanhempi, sivistyneempi mutta silti säiliö täynnä tulenarkaa tavaraa joka vie sinut kuuhun tai muihin maailmoihin.

Supernova räjäyttää edelleen potin, mutta nämä kaksi viskiä ovatkin vähän eriltyylisiin tunnelmointeihin. Ehdottomasti kannattaa maistaa Galileota, jos savuisten viskien maailma kiinnostaa!

Bowmore 17YO

Aamuinen usva kohoaa veneiden ympäriltä, kun kalastajat lastaavat niitä aikaisen saaliin toivossa. Meren pinta on tyyni, väri on musta ja aurinko on vasta aavistus taivaanrannan takana. Pitkät mainingit herättävät miesten huomion, samalla kun punertava kajo herättää sumun ja pilvet eloon. Aurinko on nousemassa, päivän aherrus alkamassa. Yksi kerrallaan veneet poistuvat poukamasta, kohti suurta seikkailua mystiselle merelle jonka antimista aiotaan nauttia myöhemmin illalla.

Bowmore 17 YO jäi käteeni kun kävin kääntymässä manner-Euroopassa. Bowmoreja on tullut maisteltua aika monia tässä vuosien saatossa, ja itse asiassa 12YO oli se viski,  jolla savujen maistelu aikanaan alkoi. Odotuksia löytyy siis tältä viskiltä jonkin verran.

Tuoksu ei ole niin savuinen kuin toivoisin. Makeus tulee hyvin paljon esille – mikä on tavallaan harmi, koska Bowmoreissa minua on kiehtonut aina se merellisyys ja savuisuus. Ehkä se on vienyt ajatukseni vaelluksille, Kelly Kettlerin käytön yhteyteen. Ajatus savusta ja merestä yhdistettynä, kahviveden porina Kellyssä tervaisen veneen kannella.. Se on Bowmorea. Tämä on kuitenkin viety pois mereltä ja jätetty satamamestarin maisteltavaksi. Laatikossakin lukee ‘the manager’s dram’.

Maku on aika makea ja tislaamo on kaikesta päätellen käyttänyt tämänkin elämän veden sherryisten tynnyrien kautta. Se on tuonut väriä mutta myös hedelmää ja makeutta juomaan. Poissa on karuus, ankaruus ja luonteikas olemus. Jäljellä on kesytetty viski, jota yritetään saada tervaisista laivoista tammisten juhlapöytien ääreen. Siinä on onnistuttu ihan kohtuullisesti. Makeus muuttaa tätä aika pitkälti jälkiruokaviskien kastiin, sen sijaan että tällä heräteltäisiin ruokahaluja. Tämä on helpompi maisteltava, kuin mitä anteeksiantamattomammat viskit ovat – mutta kolikon kääntöpuoli on se, että tämä ei myöskään jää niin hyvin mieleen. Melkein luokittelisin tämän kepeäksi kesäviskiksi, mutta hiukan on jätetty luonnetta jäljelle että tämä pistää siihen vastaan kynsillä raapien.

Lopputuoksu ja jälkimaku jäävät vähän ohuiksi. Sherryä ei onneksi ole ihan mahdottomasti, eli tämä on hyvin maisteltavissa oleva viski. Ei ole mitenkään ällömakea tai yritä olla kuitenkaan liian hienostuneen väen mitäänsanomaton viski, joka ei herätä keskustelunaiheita. Kyllä tästä turinaa saa irtomaan, eikä varmasti olisi hassumpi juoma ulkonakaan. Kun lasi on ollut tyhjä hiukan pidemmän aikaan, alkaa Bowmoren perusta löytymään sieltä ja tislaamon voisi – ehkä – jopa tunnistaakin maisteluissa.

Caol Ila 8YO “Unpeated” Cask Strength – voimaa väännöllä

Askel nousee. Askel laskee. Matka taittuu, jalkojen liikutus kerrallaan. Tunturin huippu tuntuu nauravan minulle ja se perääntyy aina kauemmaksi ja kauemmaksi. Vaikka kuinka yritän päästä sen luo, kuulen vain tuulessa sopulien hihityksen ja maahisten jupinan. Sinnikkäästi astelen, ajatellen illaksi tehtäviä tulia ja juomia joita aion ottaa vihdoin rinkasta esille. Mutta ensin on käytävä huipulla katsomassa miltä kaukana pohjoisessa näyttää. Tämä matka on vasta alussa, talvi on vasta tulossa.
Caol Ila 8YO Cask Strenght Unpeated on vahvahko (64.2%) viski. Caol Ilan normaali tynnyrivahvuinen pullo on hyvin edelleen muistissa vahvojen makujen ja luonteikkuuden vuoksi. Tätä nuorempaa, vähäturpeisempaa, olin melkeinpä vältellyt tähän saakka – nyt tuntui hyvältä ajalta maistella ja kirjoitella tästä juomasta.
Tuoksu on hyvin merellinen ja anteeksiantamattomuus huokuu siitä jos tuoksuttelija on varomaton. Tällä viskillä on oma purausunsa jota on syytä kunnioittaa. Turpeen vähyys ei haittaa pätkääkään, vaan tuoksu on todella lupaava ja odottava. Se kertoo tylyydestä, ilkikurisuudesta ja karusta luonteesta. Varomaton jääköön polulle.
Maku on yllättävän makeakin. Caol Ila on hyvin edustettuna, mutta vähän kevyemmin – paitsi voimakkuuden osalta. Oikeastaan yhtälö on loistavan jännä, tämä on tyly ja karuakin karumpi viski. Olematta kuitenkaan paha. Mukavasti tätä maistelee vaihteluna muihin Caol Iloihin. Välillä aina hämmästyy, kuinka monipuolisia perinteisetkin tislaamot saattavat olla.
Maku ei niin leveä tai syvä, kuin Caol Ilalta olettaisi. Ikä tekee selkeästi Caol Ilan tuotteille hyvää, vaikkakin tässä on käytössä eri mallas kuin tavallisesti. Loppumaku ei ole pitkäkestoinen, suussa kuitenkin kihelmöi mukavasti jonkin aikaa maistamisen jälkeen. Tämä on mainio viski, kun haluaa jotain vähän erilaista mutta kuitenkin savuista. Kannattaa maistaa, eikä pelätä liikaa. Varuillaan kannattaa olla, koska kuten Lapin luonto.. tämä on karu ja voi yllättää valmistautumattoman.

Kolmen kopla: Bowmore 25YO CS, Caol Ila 25YO, Caol Ila CS 59.2%

Elävä Pullo järjesti minulle maistettavaksi yhden Bowmoren ja pari Caol Ilaa. Näissä sample-pulloissa on kyllä etunsa, kun pääsee saamaan pientä makua siitä mitä olisi tarjolla. Oli oikein mainiota maistella näitä sunnuntain iloksi. Kuten pulloista näkee, ovat ne olleet kierrossa aikaisemminkin.

Bowmore 25yo 1985 Signatory's Cask Strength Collection, 51,6 % – yllättävän liukkaat öljyt

Tuoksussa alkuun tuntuu selkeää Caol Ilamaisuutta, mikä on hiukan kummallista kun kyse on kuitenkin Bowmoresta. Tuokion jälkeen Bowmoren merisuola ja pippurimaisuus alkaa vähitellen nostaa omaa päätään pinnan tyyneyden yläpuolelle. Savuisuus ei tätä maisemaa hallitse, mutta tuoksu on muuten hyvin miellyttävä vaikkakin hyvin ärhäkkä – ei mitenkään uskoisi 25YO viskiksi kun sitä tuoksuttelee. Öljyt valuvat komeasti pitkin lasin pintaa – visuaalisista seikoista on hyvä pitää kiinni koska maistelu on kokonaisvaltainen kokemus, jossa on hyvä käyttää kaikkia aisteja.

Maku on sekä pehmeä että raju. Hyvin monimuotoinen ja kompleksinen, ei pistävä eikä hyökkivä mutta jonkin verran maistelijalta vaativa. Makeus on läsnä ja tammi myös. En edes yritä tunnistaa kaikkea mitä tässä velloo, mutta täytyy sanoa että on kyllä mainio viski. Savuakin löytyy, se jää enemmänkin jälkimauksi suuhun. En todennäköisesti tunnistaisi Bowmoreksi tätä, jos sokkotestissä tulisi vastaan.

Lopputuoksu lasissa on todella hyvä. Erinomainen. Mainio. Tämä pistää minut harkitsemaan, että pitäisi varmaan yrittää päästä maistelemaan tätä 25YO ikäluokkaa enemmänkin. Aivan lopuksi lasissa tuoksuu taas Bowmoren sitruunapippuri. Aika kivasti muuttuu maku tässä viskissä! Ei olisi ensimmäisestä tuoksusta arvannut mitä on tulossa!

Caol Ila 25 yo, 43 %

Tynnyrin öljyiset sormet kietoutuvat lasiin, sulautuvat juoman kanssa yhteen maailman olemuksen hehkuessa syvää kunnioitustaan. Öljyt leikkivät lasin pinnalla ja valuvat kohti pohjaa upein kuvioin, ripein askelin. Kuinka hienoja kuviot voivatkaan olla!

Öljyjen lisäksi tuoksu on mahtava tässä Caol Ilassa! Pehmeä ja majesteettinen, kuin seremonia jossa prinsessa puetaan yöpuulle. Mieto savu astelee pitkin käytäviä, täyttäen linnan jokaisen oviaukon. Tuoden mukanaan odotusta, toivoa ja hymyä.

Maku aloittaa pehmeänä, ehkä jopa vähän turhankin ohuena. Miltäköhän tämä maistuisi tynnyrivahvuisena.. Pehmeä, hento, herkkä, savuinen, monipuolinen. Makumaailma kietoutuu kielen ympärille ja antaa maistelijan löytää monia Caol Ilan piirteitä. Mutta tässä on oltava herkällä ajatuksella liikenteessä, koska maku on hento eikä halua huutaa vaan kuiskia korviin kauniita runoja. Erinomainen viski!

Jälkimaku tuntuu suussa pitkään, kieli nauttii makumaailmoista ja naavamaisista vivahteiden rihmastoista. Tuoksu lasista katoaa aika nopeasti sen jälkeen kun juoma on siitä loppunut.

Ai suosittelenko? No tietysti suosittelen maistamaan!

Caol Ila Cask Strength, 59,2 %

Viimeisenä kolmikosta on toinen Caol Ila. Lasissa tanssii vuorotellen helminauha ja raskaat korukivet. Öljyt luovat seittimäisen rihmaston pitkin pintaa ja lopputulos on hyvin miellyttävä silmilleni.

Tuoksu kertoo, ei se läväyttää sen kasvoille, että enää ei leikitä. Nyt ei olla hento,eikä vierailla prinsessan kammarissa. Nyt iskeydytään sotasalin lattialle kasvoilleen ja katsotaan pelottavia ilmeitä ympärillä. Tuoksussa on monta tuttua tuntemusta: Octomoren järkähtämättömyys ja äärimmäisyys, toisen Caol Ilan Cask Strengthin tylyys ja jopa häivähdys Kilchomanin kosteasta savusta. Ehkä tämän tarkoitus on muistuttaa elämän karuudesta, taistelukentistä, vainajien nuotioista ja täydenkuun aikana tapahtuvista taikuuden ihmeistä.

Maku hyökkää tehokkaasti kielelle. Tylyä, luonteikasta, maukasta kuin mikä. Savu täyttää suun ja alkoholin vahvistavat monipuoliset elämykset jyrsivät tiensä läpi esteiden – on siinä sitten kieli tai hampaat välissä. Octomoren jyrkkä savumaailma on edelleen läsnä tuoksussa. Kun makuun tottuu enemmän, on siinä löydettävissä monia eri maailmoja. Yksi on taistelukenttä, yksi on bardin riimittelevät sävelmät jotka kaikuvat kaatuneitten muistoksi, yksi on vahvaluonteisen neidon korkea ääni joka kutsuu voitokkaita taistelijoita hurmaamaan häntä. Aivan mieletöntä! Ja niin erilainen olemukseltaan kuin 25YO!

Lopuksi lasiin jää kuolleiden nuotioiden savua ja taistelukenttien hiljenevää raivoa. Niitty peittää luut ja poismenneet, metsä kasvaa siihen aikanaan. Vain yksi kohta jää paljaaksi – se missä vastustajan päällikkö kaatui. Siinä kohdassa on vain hedelmätöntä maata, joka muistuttaa menneistä. Tässä on kyllä tehokas ja mielikuvitusta siivittävä viski – sellainen jota mielellään etsisi. Ei kuitenkaan aivan kuin Graalin Maljaa.