Ardbeg komitea (ja Galileo) matkalla tähtiin

Perjantaina 7.9.2012 vietettiin Helsingissä Kulttuuriareena Gloriassa Ardbeg komitean juhlatilaisuutta, jossa pääkohteena oli tietysti Ardbeg Galileo. Paikalle oli saapunut Suomen myyntiorganisaatiosta edustajia mutta myös lähettiläs Ardbegilta. Illan tiimellyksessä pääsimme maistamaan myös Ardbeg Galileota.

Mielenkiintoista oli tietää että Alligaattori ja Galileo ovat saaneet alkunsa erilaisista kokeiluista joita tehtiin tislaamolla kymmenisen vuotta sitten. Näiden molempien juomien ‘sydän’ löytyy niistä tynnyreistä ja ne on kuorrutettu Ardbegin normaalimmilla viskeillä, jotta siihen on saatu Ardbeggimaisuus tulemaan hyvin esille.

Galileo juhlistaa sitä, että pieni määrä Ardbegin maltaita on muhimassa kansainvälisellä avaruusasemalla. Siinä testataan, muuttuuko käymis- yms prosessit painottomassa tilassa verrattuna maanpäälliseen toimintaan. Samanlaiset testit tehdään maassa ja verrokkien tuloksia analysoidaan rinta rinnan. Tässä viskissä ei ole siis mitään avaruusmaltaita, vaan kyse on tämän erikoisen tapahtuman juhlistamisesta.

En ollut tarkemmin ajatellutkaan asiaa, mutta Ardbegilla on vain kolme viskiä normaalivalikoimassa: 10YO, Uigeadail ja Corryvreckan. Loput begit ovat rajattuja eriä, joita julkaistaan yleensä vuosittain. Viime vuonna Alligator, tänä vuonna Galileo. Hauskana pikkutietona oli, että 10YO on kypsytetty ensin ex-bourbontynnyrissä (first fill) ja sen jälkeen toisessa ex-bourbon-tynnyrissä jossa on jo aikaisemmin ollut kypsymässä argbeggiä (second fill). Uigeadail saa mausteita ja luonnetta siitä, että sen toinen vaihe on sherry-tynnyrissä. Corryvreckan taas tutustuu toisessa vaiheessaan French Oak-tynnyriin. Tynnyreitä käytetään kypsytykseen, ei viimeistelyyn.

Mutta Galileo. Tuoksussa on savua ja nokea, mausteita ja aivan loistavasti erottuvaa Ardbeggiä. Tätä juomaa mielellään tuoksuttelee pidemmänkin aikaa – niin loistava se on olemukseltaan. Maku herättää noen ja savun, öljyt ja mausteet todella tasapainoisesti kielen päälle. Makuja löytyy, pehmeyttä ja luonnekkuuta. Pullotusvahvuus on 49% ja se tuntuu aika hyvältä. Tietysti sitä miettii, olisiko noin 60% kuinka erilainen. Varmasti ärhäkämpi, mutta tässäkin on paljon rakettimenoa jo mukana. Voisi kuvata että tämä elämän vesi todellakin vie maistelijansa tähtiin ja uusiin elämyksiin. Maku kestää pitkään ja on erittäin antoisa.

Tilanne missä tätä maisteltiin, ei ollut ‘optimi’. Siellä oli hälinää, valoja, ja yli sata muutakin ihmistä. Fiilis on kuitenkin mainio, että tätä ei kannata jättää välistä. Itselläni menee samanlaiseksi kuin Alligator. Ardbegiä, mainiota sellaista. Makuja, maustetta, luonnetta. Hiukan pehmeämpi kuin krototiilinhampaat, vanhempi, sivistyneempi mutta silti säiliö täynnä tulenarkaa tavaraa joka vie sinut kuuhun tai muihin maailmoihin.

Supernova räjäyttää edelleen potin, mutta nämä kaksi viskiä ovatkin vähän eriltyylisiin tunnelmointeihin. Ehdottomasti kannattaa maistaa Galileota, jos savuisten viskien maailma kiinnostaa!

Bowmore 17YO

Aamuinen usva kohoaa veneiden ympäriltä, kun kalastajat lastaavat niitä aikaisen saaliin toivossa. Meren pinta on tyyni, väri on musta ja aurinko on vasta aavistus taivaanrannan takana. Pitkät mainingit herättävät miesten huomion, samalla kun punertava kajo herättää sumun ja pilvet eloon. Aurinko on nousemassa, päivän aherrus alkamassa. Yksi kerrallaan veneet poistuvat poukamasta, kohti suurta seikkailua mystiselle merelle jonka antimista aiotaan nauttia myöhemmin illalla.

Bowmore 17 YO jäi käteeni kun kävin kääntymässä manner-Euroopassa. Bowmoreja on tullut maisteltua aika monia tässä vuosien saatossa, ja itse asiassa 12YO oli se viski,  jolla savujen maistelu aikanaan alkoi. Odotuksia löytyy siis tältä viskiltä jonkin verran.

Tuoksu ei ole niin savuinen kuin toivoisin. Makeus tulee hyvin paljon esille – mikä on tavallaan harmi, koska Bowmoreissa minua on kiehtonut aina se merellisyys ja savuisuus. Ehkä se on vienyt ajatukseni vaelluksille, Kelly Kettlerin käytön yhteyteen. Ajatus savusta ja merestä yhdistettynä, kahviveden porina Kellyssä tervaisen veneen kannella.. Se on Bowmorea. Tämä on kuitenkin viety pois mereltä ja jätetty satamamestarin maisteltavaksi. Laatikossakin lukee ‘the manager’s dram’.

Maku on aika makea ja tislaamo on kaikesta päätellen käyttänyt tämänkin elämän veden sherryisten tynnyrien kautta. Se on tuonut väriä mutta myös hedelmää ja makeutta juomaan. Poissa on karuus, ankaruus ja luonteikas olemus. Jäljellä on kesytetty viski, jota yritetään saada tervaisista laivoista tammisten juhlapöytien ääreen. Siinä on onnistuttu ihan kohtuullisesti. Makeus muuttaa tätä aika pitkälti jälkiruokaviskien kastiin, sen sijaan että tällä heräteltäisiin ruokahaluja. Tämä on helpompi maisteltava, kuin mitä anteeksiantamattomammat viskit ovat – mutta kolikon kääntöpuoli on se, että tämä ei myöskään jää niin hyvin mieleen. Melkein luokittelisin tämän kepeäksi kesäviskiksi, mutta hiukan on jätetty luonnetta jäljelle että tämä pistää siihen vastaan kynsillä raapien.

Lopputuoksu ja jälkimaku jäävät vähän ohuiksi. Sherryä ei onneksi ole ihan mahdottomasti, eli tämä on hyvin maisteltavissa oleva viski. Ei ole mitenkään ällömakea tai yritä olla kuitenkaan liian hienostuneen väen mitäänsanomaton viski, joka ei herätä keskustelunaiheita. Kyllä tästä turinaa saa irtomaan, eikä varmasti olisi hassumpi juoma ulkonakaan. Kun lasi on ollut tyhjä hiukan pidemmän aikaan, alkaa Bowmoren perusta löytymään sieltä ja tislaamon voisi – ehkä – jopa tunnistaakin maisteluissa.

Caol Ila 8YO “Unpeated” Cask Strength – voimaa väännöllä

Askel nousee. Askel laskee. Matka taittuu, jalkojen liikutus kerrallaan. Tunturin huippu tuntuu nauravan minulle ja se perääntyy aina kauemmaksi ja kauemmaksi. Vaikka kuinka yritän päästä sen luo, kuulen vain tuulessa sopulien hihityksen ja maahisten jupinan. Sinnikkäästi astelen, ajatellen illaksi tehtäviä tulia ja juomia joita aion ottaa vihdoin rinkasta esille. Mutta ensin on käytävä huipulla katsomassa miltä kaukana pohjoisessa näyttää. Tämä matka on vasta alussa, talvi on vasta tulossa.
Caol Ila 8YO Cask Strenght Unpeated on vahvahko (64.2%) viski. Caol Ilan normaali tynnyrivahvuinen pullo on hyvin edelleen muistissa vahvojen makujen ja luonteikkuuden vuoksi. Tätä nuorempaa, vähäturpeisempaa, olin melkeinpä vältellyt tähän saakka – nyt tuntui hyvältä ajalta maistella ja kirjoitella tästä juomasta.
Tuoksu on hyvin merellinen ja anteeksiantamattomuus huokuu siitä jos tuoksuttelija on varomaton. Tällä viskillä on oma purausunsa jota on syytä kunnioittaa. Turpeen vähyys ei haittaa pätkääkään, vaan tuoksu on todella lupaava ja odottava. Se kertoo tylyydestä, ilkikurisuudesta ja karusta luonteesta. Varomaton jääköön polulle.
Maku on yllättävän makeakin. Caol Ila on hyvin edustettuna, mutta vähän kevyemmin – paitsi voimakkuuden osalta. Oikeastaan yhtälö on loistavan jännä, tämä on tyly ja karuakin karumpi viski. Olematta kuitenkaan paha. Mukavasti tätä maistelee vaihteluna muihin Caol Iloihin. Välillä aina hämmästyy, kuinka monipuolisia perinteisetkin tislaamot saattavat olla.
Maku ei niin leveä tai syvä, kuin Caol Ilalta olettaisi. Ikä tekee selkeästi Caol Ilan tuotteille hyvää, vaikkakin tässä on käytössä eri mallas kuin tavallisesti. Loppumaku ei ole pitkäkestoinen, suussa kuitenkin kihelmöi mukavasti jonkin aikaa maistamisen jälkeen. Tämä on mainio viski, kun haluaa jotain vähän erilaista mutta kuitenkin savuista. Kannattaa maistaa, eikä pelätä liikaa. Varuillaan kannattaa olla, koska kuten Lapin luonto.. tämä on karu ja voi yllättää valmistautumattoman.

Kolmen kopla: Bowmore 25YO CS, Caol Ila 25YO, Caol Ila CS 59.2%

Elävä Pullo järjesti minulle maistettavaksi yhden Bowmoren ja pari Caol Ilaa. Näissä sample-pulloissa on kyllä etunsa, kun pääsee saamaan pientä makua siitä mitä olisi tarjolla. Oli oikein mainiota maistella näitä sunnuntain iloksi. Kuten pulloista näkee, ovat ne olleet kierrossa aikaisemminkin.

Bowmore 25yo 1985 Signatory's Cask Strength Collection, 51,6 % – yllättävän liukkaat öljyt

Tuoksussa alkuun tuntuu selkeää Caol Ilamaisuutta, mikä on hiukan kummallista kun kyse on kuitenkin Bowmoresta. Tuokion jälkeen Bowmoren merisuola ja pippurimaisuus alkaa vähitellen nostaa omaa päätään pinnan tyyneyden yläpuolelle. Savuisuus ei tätä maisemaa hallitse, mutta tuoksu on muuten hyvin miellyttävä vaikkakin hyvin ärhäkkä – ei mitenkään uskoisi 25YO viskiksi kun sitä tuoksuttelee. Öljyt valuvat komeasti pitkin lasin pintaa – visuaalisista seikoista on hyvä pitää kiinni koska maistelu on kokonaisvaltainen kokemus, jossa on hyvä käyttää kaikkia aisteja.

Maku on sekä pehmeä että raju. Hyvin monimuotoinen ja kompleksinen, ei pistävä eikä hyökkivä mutta jonkin verran maistelijalta vaativa. Makeus on läsnä ja tammi myös. En edes yritä tunnistaa kaikkea mitä tässä velloo, mutta täytyy sanoa että on kyllä mainio viski. Savuakin löytyy, se jää enemmänkin jälkimauksi suuhun. En todennäköisesti tunnistaisi Bowmoreksi tätä, jos sokkotestissä tulisi vastaan.

Lopputuoksu lasissa on todella hyvä. Erinomainen. Mainio. Tämä pistää minut harkitsemaan, että pitäisi varmaan yrittää päästä maistelemaan tätä 25YO ikäluokkaa enemmänkin. Aivan lopuksi lasissa tuoksuu taas Bowmoren sitruunapippuri. Aika kivasti muuttuu maku tässä viskissä! Ei olisi ensimmäisestä tuoksusta arvannut mitä on tulossa!

Caol Ila 25 yo, 43 %

Tynnyrin öljyiset sormet kietoutuvat lasiin, sulautuvat juoman kanssa yhteen maailman olemuksen hehkuessa syvää kunnioitustaan. Öljyt leikkivät lasin pinnalla ja valuvat kohti pohjaa upein kuvioin, ripein askelin. Kuinka hienoja kuviot voivatkaan olla!

Öljyjen lisäksi tuoksu on mahtava tässä Caol Ilassa! Pehmeä ja majesteettinen, kuin seremonia jossa prinsessa puetaan yöpuulle. Mieto savu astelee pitkin käytäviä, täyttäen linnan jokaisen oviaukon. Tuoden mukanaan odotusta, toivoa ja hymyä.

Maku aloittaa pehmeänä, ehkä jopa vähän turhankin ohuena. Miltäköhän tämä maistuisi tynnyrivahvuisena.. Pehmeä, hento, herkkä, savuinen, monipuolinen. Makumaailma kietoutuu kielen ympärille ja antaa maistelijan löytää monia Caol Ilan piirteitä. Mutta tässä on oltava herkällä ajatuksella liikenteessä, koska maku on hento eikä halua huutaa vaan kuiskia korviin kauniita runoja. Erinomainen viski!

Jälkimaku tuntuu suussa pitkään, kieli nauttii makumaailmoista ja naavamaisista vivahteiden rihmastoista. Tuoksu lasista katoaa aika nopeasti sen jälkeen kun juoma on siitä loppunut.

Ai suosittelenko? No tietysti suosittelen maistamaan!

Caol Ila Cask Strength, 59,2 %

Viimeisenä kolmikosta on toinen Caol Ila. Lasissa tanssii vuorotellen helminauha ja raskaat korukivet. Öljyt luovat seittimäisen rihmaston pitkin pintaa ja lopputulos on hyvin miellyttävä silmilleni.

Tuoksu kertoo, ei se läväyttää sen kasvoille, että enää ei leikitä. Nyt ei olla hento,eikä vierailla prinsessan kammarissa. Nyt iskeydytään sotasalin lattialle kasvoilleen ja katsotaan pelottavia ilmeitä ympärillä. Tuoksussa on monta tuttua tuntemusta: Octomoren järkähtämättömyys ja äärimmäisyys, toisen Caol Ilan Cask Strengthin tylyys ja jopa häivähdys Kilchomanin kosteasta savusta. Ehkä tämän tarkoitus on muistuttaa elämän karuudesta, taistelukentistä, vainajien nuotioista ja täydenkuun aikana tapahtuvista taikuuden ihmeistä.

Maku hyökkää tehokkaasti kielelle. Tylyä, luonteikasta, maukasta kuin mikä. Savu täyttää suun ja alkoholin vahvistavat monipuoliset elämykset jyrsivät tiensä läpi esteiden – on siinä sitten kieli tai hampaat välissä. Octomoren jyrkkä savumaailma on edelleen läsnä tuoksussa. Kun makuun tottuu enemmän, on siinä löydettävissä monia eri maailmoja. Yksi on taistelukenttä, yksi on bardin riimittelevät sävelmät jotka kaikuvat kaatuneitten muistoksi, yksi on vahvaluonteisen neidon korkea ääni joka kutsuu voitokkaita taistelijoita hurmaamaan häntä. Aivan mieletöntä! Ja niin erilainen olemukseltaan kuin 25YO!

Lopuksi lasiin jää kuolleiden nuotioiden savua ja taistelukenttien hiljenevää raivoa. Niitty peittää luut ja poismenneet, metsä kasvaa siihen aikanaan. Vain yksi kohta jää paljaaksi – se missä vastustajan päällikkö kaatui. Siinä kohdassa on vain hedelmätöntä maata, joka muistuttaa menneistä. Tässä on kyllä tehokas ja mielikuvitusta siivittävä viski – sellainen jota mielellään etsisi. Ei kuitenkaan aivan kuin Graalin Maljaa.

Bunnahabhain Darach-Ùr – tammisen tynnyrin kaunis helinä

Vihreät kukkulat avautuvat edessä, aurinko sykkii taivaalla pilvien lomasta jotka kiitävät korkealla huimaa vauhtia. Maisemassa varjot muuttavat sitä jatkuvasti, luoden eteen kuvan jossa paikka vaikuttaa elävältä. Polku vie kaiken tuon keskelle, ylös ja alas mäkiä, purojen lomasta ja suurien paasien välistä. Tuulen mukana tulee häivähdys lähestyvästä sateesta. Aika löytää paikka, jonne virittää laavukangas ja pitää jälleen tauko.

Bunnahabhain Darach-Ùr on kirjoitushetkellä toinen bunna putkeen, äsken tuli kirjoiteltua Cruach-Mhònasta joten jatketaan saman tislaamon tuotteilla. Tämäkin pullo on sellainen jonka löytänee helpoiten lentoasemilta. Batch näyttää olevan nro 6, mutta koska he eivät ole sen kummemmin noita avanneet niin jätetään se vain merkinnäksi. Vahvuutta on 46.3% joten tässä on kyseessä aika normaali Islayn viskin vahvuus.

Nimi merkkaa suomeksi uutta tammea, ja paketissa kerrotaankin kuinka tätä viskiä on kypsytetty uusissa tammitynnyreissä. Ihan mukavaa vaihtelua kaiken sherryn keskellä. Tai niin toivoin.
Väri on mukava, olematta kuitenkaan hirveän tumma. Viskin väristä. Öljyt valuvat lasissa ihan kelpoisasti, tuoksun, no age statementin ja valumisen perusteella heitänkin arvauksen että kyseessä on nuorehko (5-7 yo) viski pääasiassa. Tuoksussa on tammea, mutta myös sherryä. Siitä he ovat lienee saaneet värinkin tälle juomalle. Oikeastaan aika miellyttävä haisteltava, mutta vähän yllätyksetön. Savu jää puuttumaan.

Maku on alkuun aika pehmeä, pientä kirpakkuutta löytyy aluksi joka muuttuu sen jälkeen vallitsevaksi. Tamminen maku on vahvasti mukana, sherryn antaessa tammeen makeutta. Ilma tekee tällekin viskille hyvää, tammi tulee paremmin esille eikä maut tunnu niin kirpeiltä joka kertana. Kuitenkin tämä on aika miellyttävä viski. Luonnetta tulee tammen myötä esille, mutta kuitenkin osittain vallitseva pehmeys osuu hyvin mukavasti makuhermoihin.

Lopputuloksena olisin toivonut tammea enemmän makuun ja vähemmän makeutta. Aika tietysti näyttää miltä tuo pullo alkaa maistumaan kun se on maannut avattuna hyllyssä useamman kuukauden. Todennäköisesti tästä tulee hyvin pehmeä ja miellyttävä viski jolla on omaakin luonnetta. Ei tämäkään olisi niin helppo ollut Bunnahabhainiksi tunnistaa mutta löytyy se tislaamo sieltä.
Jälkimaku on ihan mukavan pitkä, vaikka hiukan poltteleva. Ei hassumpi, loppujen lopuksi. Jälkituoksussa on enemmän sherryä kuin tammea.

Kuka tätä haluaisi sitten maistella? Jos Islayn tylyin linja ei kiehdo, niin kokeile tätä. Makuja ja löydettäviä asioita odottaa etsijäänsä. Vaihteluna ja kontrastina myös erinomainen pullo maisteluihin.

Huhuja ja uutisia

Hetki ehti vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Maailmaa on kierretty, uutta koettu ja kaikenlaista huhua on kantautunut korviini.

Aloitetaan kuitenkin mainitsemalla loistavia blendejä pari kappaletta. Ensimmäisenä tietysti Big Peat, johon tuli tutustuttua jo viime talven aikana. Loistava blendiviski,  jossa on otettu turve hyvin esille. Ardbeg ja Port Ellen vaikuttanevat asiaan, Caol Ila ja Bowmore varmasti myös osaltaan. Kannattaa kokeilla.

Toisena tuli merentakaisen reissun kautta mukana Johnnie Walker Double Black Label. Olen tavallisesti kiertänyt nämä kävelijät aika kaukaa, mutta nyt tuli tätä uutta erikoisuutta maistettua. Pakko myöntää, että on hyvää viskiä! Mainostavatkin, että DB on kasattu turpeisista viskeistä, joita on kypsytelty hiillostetuissa/huolella poltetuissa (deeply charred) tynnyreissä. Sen huomaa. Luulin maistavinani Ardbegia maussa, mutta pieni etsintä paljasti että Caol Ila ja Talisker ovat olleet tässä suuria vaikuttajia.

Huhuja ja pieniä uutisia.

• Octomore 5.1. on tullut ulos. Luvassa entistä hurjempaa savua ja turvetta.
• Octomore 10YO tulee tänä vuonna
• Port Charlotte PC10 on valmistunut. Sitä myydään rajatumpi pullote tynnyrivahvuisena ja sitten tavallisesti normaalivahvuisena. Lisäksi markkinoille tulee the Peat Project –versio, joka korvaa vanhan hyvän An Turas Moren sekä 3D:n ( http://www.bruichladdich.com/news/whisky-releases/port-charlotte-the-peat-project )
• Ardbeg tuo uuden viskin ulos syksyllä, odotamme mielenkiinnolla
• Bruichladdichin tislaamo on myyty (Rémy Cointreau UK Limited on ostanut tislaamon. http://www.bruichladdich.com/news/laddie-news/bruichladdich-remy-cointreau-agreement ). Toivotaan, että sama hyvä kokeileva linja jatkuu, koska Octomoret ja Port Charlottet tulevat Bruichladdichilta.

Bowmore 15 Mariner – veneilijän unelmakumppani

Aallot lyövät korkealle, kadottaen pienen paatin syleilyynsä hetkellisesti – aina nostaakseen sen jälkeen korkealle katselemaan salamoiden peittämää kuohuavaa merta. Luonnonvoimat antavat isän kädestä ja tekevät ihmisen tuntemaan olonsa pieneksi maapallon raivon edessä. Se on vain kestettävä, odotettava tilanteen rauhoittumista ja kuviteltava miltä se taas tuntuukaan, kun meri on tyyni ja kotisatama näkyy horisontissa. Meri on elementti, siinä missä savukin, joka ei säästele ankaruudessaan varomatonta.

Bowmore 15YO Mariner on nimensä puolesta suunnattu veneilijöille. Tai ainakin viskinmaistelijoille, jotka haluisivat hetkellisesti siirtää ajatuksena loputtomien maininkien leveille niityille. Ilmeisesti Marinerista on ollut aikaisempi versio, paljon tyylikkäämmällä etiketillä, jota ei enää oikein saa. Tämä aikaisempi inkarnaatio on myös maistunut huomattavasti erilaiselle mutta koska sitä en ole päässyt kokeilemaan, en siihen enempää ota kantaa. Tämä versioni on uudempaa satsia, joka jäi käteen travel retail-kokoisena (1L) lentokentältä.

Tuoksussa on löydettävissä Bowmoren pippuria mukavasti. Meri, suola, makeus ja näiden yhdistelmä tekee tuoksusta oikeastaan aika miellyttävän. Savuisuutta ei ole niin paljoa kuin toivoisin, mutta jotain sentään on havaittavissa jos hajuaisti on hereillä.

Maku on ensituntumalta yllättävän pliisu, mutta se kehittyy mukavasti suussa. Tempestin primitiivinen voima tulee hetkellisesti eteen maistelussa, mutta tällä kertaa sitä on kahlittu ja hillitty niin että makuskaala laajenee kielen päällä ja jälkimaku kestää yllättävänkin pitkään. Savu jää vellomaan suuhun, vähän kuin höyrylaivan vanavedessä hiljakseen purjehtisi. Meri ja savu antavat tälle mukavan yhdistelmän ja oikeastaan tuo nimi on ihan soveltuva tälle viskille. Tislaamon löytäisi varmaan suhteellisen kivasti maistelussa, vaikkei pulloa näkisikään. Makeutta ja hedelmällisyyttä on hyvin pippurin vastapainona, parin siemauksen jälkeen jälkimaussa alkaa sherry tulemaan vahvemmin esille. Tasapainoilu on vaikea laji, vähäisempi sherryn määrä olisi mukavampi itselleni.

Jälkimaku on aika kuitenkin rikas, ja hitaasti haihtuva. Mariner lentokenttähinnoilla ei ole liian kallis juomana, joten tätä maistelee välillä ihan mukavasti vaihteluna. Huippuviskeihin tämä ei yletä, mutta lopputulos on monipuolisempi ja laadukkaampi kuin ensin osasinkaan arvata. Lasi tuoksuu pippurille vielä pidempään ja tästä juomasta saa kyllä aikaan jutunjuurta ja merellisiä tunnelmia. Siinä mielessä Bowmore on uskollinen ollut nyt brandilleen, eikä ole lähtenyt liian kauas kokeilemaan miten eksotiikka ja karuus pystyvät elämään yhdessä. Hyvä näin.

Paljon miellyttävämpi viski, kuin Bowmore 15 Darkest joka on upotettu, huljutettu ja pesty sherryssä. Tämä ei ole liian heppoinen, mutta ei myöskään mitenkään alkukantainen. Sopii maisteluun sekaan tai sitten ihan vain nauttimiseen kesäillassa kun silmät lepäävät puhtaan järvimaiseman kajossa, auringon laskiessa lähemmäksi horisonttia.