Big Peat Cask Strength – Joulua odotellessa

Suomalainen Joulupukki. Ei aina ihan sitä, mitä odottaisi. Shamaani, joka lankesi loveen ja palasi maailmaan savuisen tunnelin kautta. Näkyjä, punaisia nuttuja. Armotonta menoa, mutta kärsimysten kautta tulee leijuva nautinto. Minkä tien valitsisi? Mikä tuntemattomista määränpäistä on se oikea? Tai onko mikään? Vaaksa väärään, kiivetään odottelemaan vaikka puuhun käyrään!

Big Peat on yksi harvoista sekoitteista (blend) joista olen pitänyt. Niitä tuntuu tulevan välillä lisää ja kaiholla muistelen Auld Reekietä jota maistelin parisen vuotta sitten. Erinomainen blendi. Big Peat on päässyt lähelle, vaikkakin makumaailma on enemmän savuturve kuin korventava nokisavu. Sitä ehdinkin jo miettimään, miltä Big Peat maistuisi vahvempana. Nyt sekin selvisi. Big Peat on sekoitus Ardbegia, Bowmorea, Caol Ilaa ja Port Elleniä. Viimeisintä on varmaan mukana lähinnä nimeksi.

Väriltään aika vaalea, mutta öljyiltään liukas. Tuoksu on savuisen merellinen, vahva ja tekee selväksi sen, että nyt ei leikitä. Bowmore / Caol Ila hallitsevat selkeästi tuoksua, joka on vähän aikaa ilmaa saatuaan entistä parempi.

Maku iskee kunnolla. Savu ja turve nousevat esille vahvoina. Tässä on tynnyrivahvuisuus tehnyt mainiota efektiään ja maut kohoavat pintaan paljon vahvempina kuin mitä normaaliversiossa. Erittäin maukasta. Ei vedä vertoja millekään turvepommille, mutta blendiksi aivan mainio. En usko, että osaisin sanoa tämän olevan blendiä edes. Maussa voi maistaa päämerkit hyvin, kun jätetään Port Ellen pois arvailusta. Bowmoren tyyli, Caol Ilan tasapainoisuus ja Ardbegin savu sotkeutuvat mukavasti tässä. Jälkimaku polttelee kivasti suussa pitkään ja ajan kuluessa tasaantuu makuelämykseksi joka kestää hyvin odottelua. Kyllä potkii, kuin pukki!

Kilchoman 100% Islay 2nd edition – hauras, kiivas ja pehmeä

Hento kuin jäähän hautautunut ruusu. Kaunis katsella, hauras kosketella. Värit ovat haihtumassa, kontrastina syksyyn, kun luonto on väreissä hehkumassa. Nuotiosavu, kastuneet hiilet, laavu ja kauan sitten löydetyt tiilet. Pimeä yö, jota valaisevat loputtomat tähdet. Vaeltajan tie, jolloin tyhjyyden täyttävät sanomattomat ajatukset.

100% Islay. 50% vahvuudella. Kasvatettu, puitu, mallastettu, kuivatettu, tislattu, kypsytetty ja pullotettu Islayn saarella. Nyt jo toista kertaa. Kilchoman on pieni tislaamo, mutta heillä on hyvä alku ja meininki jo nyt. Vaikka tämä onkin nuori viski (3YO) ei se ole ennenkuulumatonta Kilchomanille.

 

 

 

 

 

 

Tuoksu lupaa kosteaa savua ja Kilchomanin tuttua maailmaa. Mukana myös hedelmää ja makeutta. Öljytkin piirtyvät nätisti lasin reunoille. Maku on nuorehkon tuntuinen, hapokaskin. Pistävyyttä löytyy myöskin mukana. Hetken sulattelun jälkeen miellyttävä savu leviää makunystyröihin ja savun tuoksukin paranee. Sitrushedelmiä, savua. Siinä tämän eniten esille nousevat piirteet. Herkkää, mainion savuista mutta viimeistelemätöntä. Pehmeä, mutta hauras. Tässä ei ole sitä syvyyttä, mitä tynnyrit tuovat viskiin ajan kanssa mutta yhtä lailla, minun olisi vaikea sanoa että tämä olisi vain kolmevuotiasta. Lopputulos pehmenee myös maultaan ja säilyy mukavan pitkään kielen päällä. Maku ja tuoksu vain paranevat, kun viski saa lisää ilmaa itseensä. Lopussa alkaa löytyä jo enemmänkin luonnetta ja vahvuutta, yhdistettynä pehmeyteen jälkimaussa.

Ei ihan helpoin viski maisteltavaksi, muttei vaikeakaan. Tätä ei kannata laittaa maistelun ensimmäisenä esille, koska kontrastia vaaditaan. Voikin olla hyvä kalibroida makuaisteja ensin jollain tavanomaisemmalla (ei-islay) jotta saaren vivahteet tulevat esille monipuolisuudessaan paremmin ja voimakkaammin.